Maailmasta toiseen

( español) ( english )


ESITTELY

Sana ”maailma” on esiintynyt Suomen kirjakielessä jo Agricolan aikaisista käsikirjoituksista alkaen; se edustaa rakenteeltaan ikivanhaa yhdyssanatyyppiä, jossa kaksi rinnastettua käsitettä tuodaan yhteen tasavertaisina. Festivaalin nimenä ”Maailmasta toiseen” viittaa kielellisten ja maantieteellisten ulottuvuuksien kohtaamiseen.

Covid-19-epidemian puhkeaminen muutti Maailmasta toiseen -festivaalin suunnitelmia. Festivaalin oli määrä olla portugalin, espanjan ja suomen yhdistävä tilaisuus Helsingissä huhtikuussa 2020. Mukaan kutsuttujen kirjailijoiden piti esitellä tuore ja monipuolinen kattaus kirjallisuutta Iberian kielillä sekä pohdiskella tämän kirjallisuuden vastaanottoa Suomessa. Espanjalaisten ja latinalaisamerikkalaisten kirjoilijoiden oli tarkoitus saapua eri puolilta Eurooppaa ja lukea töitään useassa tapahtumapaikassa ympäri Helsinkiä. Kokeneita suomeen ja ruotsiin kääntäviä kääntäjiä oli kutsuttu jakamaan kokemuksiaan siitä, millaista on rakentaa siltoja näiden kahden maaperän välille.  

Yhteistyö Espanjan ja Meksikon suurlähetystön sekä Helsingin yliopiston, NOXLit Nordic Exchange in Literature -kirjallisuusverkoston ja Taiteen edistämiskeskuksen kanssa on mahdollistanut festivaalin toteuttaminen osin virtuaalisesti, osin kasvokkain. Tämä sivu tarjoaa Tarja Härkösen, Sofia Sandqvistin, Anne Ketolan, Isabel Granadosen ja Emma Toukosen kääntämiä näytteitä niiden kirjailijoiden töistä, joiden esiintymisistä pääsemme nauttimaan virtuaalitiloissa seuraavien viikkojen ajan. Näissä tiloissa tarkastelemme kirjallisuuden nykytilaa, alati muuttuvaa iberoamerikkalaisen maailman kulttuurikenttää, sekä maailmanlaajuiselle epävarmuudelle alttiin taiteen mahdollisuuksia. 

KIRJAILIJAT

Teoksessaan A RetornadaLaura Erber sukeltaa kooman ja valvetilan väliseen, järisyttävään maastoon, jossa aistinvaraisuus sekoittuu ajatuksen häilyväisyyteen. 

Ursula Ojanen jakaa kokemuksiaan kansalliseepos Kalevalan kääntämisestä Cervantesin kielelle sekä työstään suomenkielisen kirjallisuuden edistämiseksi espanjankielisillä alueilla. 

Teoksessaan La bellezaRoxana Crisólogo maalaa kiehtovan analogian eteläamerikkalaisen sosiaalisen elämän epävakauden ja kehoestetiikkaa sanalevien normien välille. 

David Gambarte purkaa ”Pubertad”-runonsa katoavaista luonnetta ja jakaa kokemuksiaan espanjankielisen runouden luomisesta Suomessa. 

Leonardo Teja esittelee otteen avantgarden ja absurdin keinoin luodusta esikoisteoksestaan Esta noche el Gran Terremoto. 

Runoilija Isabella Portilla hahmottelee kirjallisen eetoksensa ja rinnastaa filosofista perinnettä vastaan kapinoimisen ja perittyjen perhearkkityyppien hylkäämisen teoksessaan A mi mamá.

Teoksessaan Unir con oro los fragmentos Giorgio Lavezzaro ottaa työkseen korjata särkyneitä affekteja japanilaisen kintsukuroi-tekniikan kirjallisuusvariaation kautta. 

Teoksessaan Metro Insurgentes, una ruina circularGeorgina Cebey lähtee arkkitehtoniselle matkalle maaperälle, jota Mexico Citystä kertovat tietokirjat eivät koskaan tavoita: hän tarkastelee lähiöiden kehityshankkeiden rappiota sekä tämän tuhon vaikutusta kollektiiviseen ilmapiiriin.

Petronella Zetterlund kertoo, millaisia haasteita liittyy ruotsalaisen nykyrunouden kääntämiseen espanjaksi, ja millaista on rakentaa siltoja pohjoismaisen kirjallisuuskentän ja Mexico Cityn välille. 

Diego Olavarrían runossa “Relato de origen” Salt Lake Cityn hämmentävä mytologia toimii taustana siirtymille biologisen syntymän ja matkustamisesta seuraavan, ikuisen muutoksen välillä.

Runossaan “Evelia: testimonio de Gerrero” Alejandro Pedregal jäljittää ja kirjaa tarinan meksikolaisnaisesta, joka päätyi suojelemaan maalaisyhteisöä globaalilta ryöstöltä. 

Maaperällä, jolla inhimillinen ja eläimellinen sekoittuvat, Rodrigo García Bonillasin proosa ”Mandril” kuvaa sirkuksen ja petoja, jotka kokevat ja pohtivat orjuutta, erotisointia, sekä sosiaalisuuden muita synkkiä puolia.

Anne Ketola jakaa kokemuksiaan suomennostyöstään, johon kuuluu useiden Suomen espanjankielisen kirjailijayhteisön jäsenten töitä.

Runossaan “Lo más bello que he hecho en la vida”, Lucía Pi Cholula paneutuu Raul Castron työhön Kuuban vallankumousliikkeessä ja löytää iänkaikkisen teeman: yksilön omakohtaiset päätökset asettamassa ihmiselämän vastakkain poliittisen symbolisoinnin kanssa. 

Mukana valikoimassa on myös teksti nimeltä ”Carta ao pai”brasilialaiselta runoilija Ricardo Domeneckilta, joka tulee vieraaksi ensi vuoden Maailmasta toiseen -festivaaliin. 

Kiitos tuesta;

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s