[ЧИТАТЬ ОРИГИНАЛ]
Suom. Jukka Mallinen
kolmekymmentäkahdeksan kolmekymmentäyhdeksän neljäkymmentä
tinasotamiestä
meripihkahoureen astetta
samettinen mielihyvä?
makaavan ruumiin vallankumous?
toistaiseksi sinua ei ole luettu uudelleen
miten tulee huomenna?
kuka esittää meille kapinan?
poistaa ränsistyneen vallan tikun
viisauden niityllä sumuja ja vuohet
kävelevät kostealla selällä:
nukkukaa
tänään ei vielä huomenna
toistaiseksi teitä ei vähennetä
suora linjoja puhe
työskentelee tarkasti rypälepommi
pään puussa eksyi tukahduttavan
murteen luoti
pörhistyy sanojen mehiläispesä
kuolema hyökkää kielimäisten ruusujen päälle
ruoho kasvaa paksuja sanakirjoja
me lähdemme ja suutelemme seiniä
ruumiita aalto vierii takaisin
ja nousee korkeuteen
enää en puhu
en ota itseäni kiinni ajatuksesta
että puhun
että minä se puhun
en anna kenellekään puheenvuoroa
joka kiertyisi en voi´ksi
polkua pitkin
ja koppaa
kivettynyt ulkopuolelle
siinä mikä oli ja ei
aaltoilee enää ohut hius
enemmän kuin
raskas vaskikello
keinutti mykkää sydäntä
mutta eipä tämä mitään
eikä kenenkään
kaikki menivät ruostuneiden junien luo
punaisten lippujen
rintaan kuoliaaksi jämähtäneiden tähtien
kaikki ajavat
ajavat turtuneena joukkona
mutta sinä seisot ja sameat silmät
kipittävät haureeseen
laskeutuvat juoksuhautoihin
kaikki varisee hitaasti sinne
kaikki perääntyy ristiinaulittuihin kaupunkeihin
ei muista kaikkea ei luoteja ei sisuspunosta
me sotkeudumme suurvallan nuottaan
tulepas tänne
luokseni
kuolettavassa metelissä
ole vyötäröön saakka helvetissä
kyynärpäitä myöten viimeisen hengenvedon höyryssä
ota minut imperiumin suitsiin
paikkoihin hukutettuihin separatistiseen käryyn
missä kolmeen sykkyrään vääntyivät puhetorvet
missä musta murhe joka pihalla
missä minä vaikenemisella läkähdyn seisoen
piiloudu punaisen kumpareen varjoon
lähde kanssasi
olematon orda
jätä minut makaamaan sielunrauhassa
suolaisessa käryssä kuulet käheytesi
kiroaa varasnaapurit
mikä lysti nousee edessäni sumussa
kivun hulluudessa ikäänkuin sen sakeus
seisoo luhanskin rakennuskuopassa
Suom. Polina Kopylova (*)
Velleni synnyvuonna oli sota Japani kans
äiti kertoo ilmotettiin varasotilaiden likekanallepano
kaupunkiin alkoivat sa’apua masat maalaispoikii kylist
poliisi ohjasivat niitä iuutalaistaloihi
yöpymään talomme heti täyttivät kymmeniä
meille hyvin tuttuja maalaispoikii
äiti valmisteli heihin merisärkiä ja pippurikeittoa
he eivät maksaneet rahhalla vaan millä sattuu
kotikutoisella kankaalla kananmunilla hunajalla
olipa sitten äidillä vaiva muuttaa tätä kaikkea rahaksi
talosta tuli sisäänpääsemätön
nukuttiin lattialla tiivisti toisiinsa painettuina
kuului kolme päivä palvelukseen hyväksytyt kiinnittivät kakardit
ja alkoivat touhut, joita iuutalaiset suurella huolella odottivat
ensitöiksi murtauduttiin viina monopoliin
kaikki vodkapullot napattiin hetkessä
humalanen joukko alkoi rikkoa kaiki iuutalais lafkat
paperi kaupasta
löydettiin paljon sinetöityjä pulloja
kai tämä on viini
avataan hörpätään kas mustetta
äiti pitelee käsillä päätä mitä tehdään
hän isosiskojen ja vellien kanssa päättävät
vjedä kaikki tavarat vintille
pjen lapset auttavat pakata
hetkessä kaikki vintillä
äiti rukoilee hiljaa nyyhkien jumalaa pelastusta
me kaikki seisomme polvillamme ja rukoilemme
iso veli seisoo kirves käsissä vintin oven suulle
ja sanoo hakkaan jokaista joka tunkisi
majailijoimme parissa oli maalais poika Feoktist
me osasimme sanoa häntä vain Kvaktšist
hän oli usein majaillut talossamme
kun ei ollu maalais työtä tuli kaupungille
teki puusepän hommia sahasi tukkeja
ja aina yövyi meillä viikkojen aikana
rehdi ihminen pyhä kirjaa lukenut
sanoi että kehu ja kunnia teille iuutalaiset
hän tuli ekana taloon ja näkee ettei ketään
talonväkeä ole hän tajusi mistä pitää etsiä
veli näkii hänet raaosta ja sanoo
Kvaktšist on tullut kuulimme katon kautta meteliä
talossamme eli majailijat ilmistyi
yhtäkkiä kuulemme kilinän-kolinan talomme vieres
mellakoitsijat riko lasit iuutalais majojen ikkunoista
ja Feoktist huusi kovaa Leika
älä Leika pelkää teille ei tehdä mitää
emme sallii kuulemme hänen ääntään
hei velikullat menkää raitille siitä
jos rik’kotte akkunat niin on kylmää nukkumaan
pian kuulemme talomme vierestä meteliä ja karjya
hakatkaa jutskupesiä
mutta Feoktist karjyy painutkaa pois äpäriä
nytte me majaamme täällä
meillä on kylmää nukkua jos akkunat ovat rikki
sähän suojelet jutskua huudetaan vastaan
kuullemme heidät lähtevän
Feoktist lähestyi tikkaat
Leika mene kotio kukaan ei sinuun koske pimuseni
pitääpa sanoa että tavarat jätettiin vielä ylös
tulimme taloon ja näimme monilla täydet säkit
he ryöstelivät liikkeistä kaikkea mitä saivat käteen
kankaita, lyhyt- ja päivittäistavaraa
yksi karjyi Leika anna suuri pata
me keitetämme sorsii.
Suuri pata oli valurautaa siinä kiehautetaan petivaatteet
mutta hän sanoo et ei se mitään, me peskämme maha ei ole peili
tekivät pihalle nuotio ja alkoivat keittää
saimme myöhemmin tietää että eräs vanha iuutalaisnainen
kantoi korissa neljä ankkaa ja majailijamme
ryösti häneltä noi ankat
nainen purskahti itkuun ja rukoili polvillaan että anna takas anna takas
ja hän oli että haluutko vielä turpiin ala painua tästä
Ankat keitettiin ja tarjottiin meille söimme sen nuotion ääres
Fioktist antoi miulle koiven ja sanoo syö kasakka
Leika pimuseni otapa reiden
Seur päivänä poliisi hajoitti mellakoitsijat
_____________________________________
(*) Kääntäjältä: Tämä runo on otos runoelmasta, jonka lyyrisenä hahmona esiintyy venäjää vahvasti murtaen puhuva juutalainen nuorukainen. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1905. Lyyrisen hahmon puhetapa välitetään käännöksessä suomea murtaen ja puhekieltä sekä murresanoja/vanhoja sanoja käyttäen.
Aleksandr Averbuh (Alexander Averbuch), s. 1985, Novoaidar, Ukraina. Runoilija, kirjallisuuden tutkija. Valmistautui Juutalaisesta yliopistossa (Jerusalem), missä hänen “Ukrainalaisen kirjailijan tyyppi 1600-1700 -luvun venäläisessä kirjallisuudessa” -maisteritutkielmansa sai arvostetun Klausnerin palkinnon. Hän väitti tohtoriksi Toronton yliopiston slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden laitoksella. A. Averbuhin venäjänkieliset runot julkaistiin merkittävissä venäläisissä aikakausijulkaisuissa, kuten Okrjabr, Vozduh, TextOnly. Hän on myös kolmen runokokoelman kirjoittaja. 2020-luvulla A. Averbuh siirtyi kokonaan kirjoittamaan ukrainan kielellä. ”Aiemmin ajattelin, että Ukrainassa voi olla oma ukrainalainen venäjänkielinen kirjallisuus. Petyin tähän ajatukseen myöhemmin. Tulin siihen päätökseen, että jokainen venäjänkielinen sana tulee suuntamaan kohti Venäjää ikään kuin kohti magneettipintaa, mistä ei voi saada itseä irti, kunnes lakkaa kirjoittamasta venäjän kielellä”.
sivuvalo platform 