[Español]
Suom. Emmi Ketonen
Kylmyys on mielentila
Isäni tapasi sanoa sumuisina aamuina
Hyppelehtiessään paikoillaan
Hieroessaan käsiä yhteen, hönkiessään niihin
Siinä hän saattoi olla oikeassa
Kylmyys on yksilöllinen kokemus
Havainto
Aivan kuten hississä seisoessa
Tunnemme sysäyksen alaspäin
Mutta emme putoa
Havainto
On lähes aina petollinen
Kylmyys sen sijaan on seuraus
Tavanomaista heikompi asiaintila
Selittämätön laadullinen ominaisuus
Kylmyys määritellään kuin poissaolo
Osasta Haikú Minero (”Kaivoshaiku”) teoksessa Antuco (kirjoitettu yhdessä Carlos Cardani Parran kanssa, omakustanne, 2019)
Tuhoon tuomittujen kapakka
Sanavarasto on vähäinen
(se on todettava)
minkä lisäksi ihmetystä herättää
tuo heikko kimallus,
kuin työkalun kosketuksesta
kivestä versovat kipinät,
joka varuillaan piilottelee kätkettyjä suippokaaria.
Pitää lisäksi todeta
että kaikkien tässä baarissa tarjoiltujen
huurteisten lasien jälkeen
on vakaasti arvostettava
(kun valo taittuu tietyssä kulmassa)
pöytätoverusten unelmien väriä.
Mutta se ei johdu vain vaimeasta
sukkelasta suhinasta
(liki käärmemäisestä lipomisesta)
kun kortit luikertelevat
pöydän halki.
Eikä se johdu noppien
alkuvoimaisesta ja karkeasta
melskeestä niiden yllyttäessä seurakuntaa.
Jännittyneinä naapurit
kuiskivat korttipelistä toisilleen.
Omalaatuisen kädestäennustajan
tyynellä ja epäluuloisella asenteella
he panivat elämänsä kortin varaan.
Ja pienet hikikarpalot,
jotka odottamatta vuotivat sisimmästä
kuin helmet keskelle pimeyttä,
sanelivat heidän kohtalonsa.
Silloin pöytätoverit yksi kerrallaan
hylkäsivät korttinsa
jättivät tuoppinsa kesken
ja ylittivät mysteerien ja arvoitusten Puutarhan.
Heiltä, ensimmäisiltä riivatuilta,
ei tarkastettu lupakirjoja.
Yksi kerrallaan, lapiot ja hakut olkapäillä,
kerraten mielessään murheita,
askel kerrallaan
marssivat
he
sisään
kylmään
Puutarhaan.
Teoksesta Haikú Minero (“Kaivoshaiku”, Libros del Pez Espiral, 2020)
Carlos Soto Románin runojen aiheena on kaivostyöläisyys. Chilen kaivostoiminta onkin maailmankuulua. Kyseessä on maailman suurin kuparintuottajamaa, minkä lisäksi maalla on valtavat litium-varat. Runot lähestyvät aihetta kaivostyöläisten näkökulmasta. Suomenkin mediassa kauhisteltiin 2010 sattunutta kaivosturmaa, jossa San Josén kupari- ja kultakaivos sortui jättäen loukkuun 33 kaivosmiestä 600 metrin syvyyteen pariksi kuukaudeksi. Tämä on pohja, jota vasten runoja voi lukea. Esimerkiksi jälkimmäisessä runossa ”Tuhoon tuomittujen kapakka” työ kaivoksessa rinnastuu korttipeliin ja nopanheittoon. Sattuma määrää ihmisen kohtalosta.
Teksti: Emmi Ketonen
sivuvalo platform 