[Español]
Suom.Emmi Ketonen
Tiedot
Nykypäivänä käskyvallan kieli on koodattu tilastoiksi, tietojoiksi jotka virtaavat sähköverkoissa, silikoneissa ja suoloissa: kerryttävät määräyksiä ja sakkoja ja vankeutta niille jotka käskyvaltaa vastustavat ja tapamme mukaan luomme tapoja pyrkiäksemme sietämään tuota kieltä: joskus se onnistuu joskus ei.
Valta puhuu rahassa ja talenteissa jotka imevät ja saartavat jokia pirstovat maa-alueita ja riipivät mukaansa mineraaleja ja jokia ja ihmisiä: hajottavat, sommittelevat ja kerryttävät. Vaikuttavat aineenvaihduntaprosesseihin: kavaltavat.
Kerryttäminen on vallan kieltä.
Kilpaileminen on vallan tehtävä.
Vaikuttaminen on ylin ydin siinä minkä tähän asti käsitän käskyvallan antamaksi satuttavaksi kieleksi: pistävää, terävää: vaikuttaminen on omanlaistaan sisäistettyä, myrkyttävää kipua.
Panee miettimään katoamisia.
On jotakin mitä vaadimme tietää. On jotakin mitä on syytä ymmärtää ja rakastaa. On jotakin vierasta joka on päästettävä irti.
Päästäkäämme irti susia.
Päästäkäämme irti ajatuksesta että olemme yksin.
Tänä yönä kuudentoista kilometrin päässä neurologian ja neurokirurgian laitoksella opettaja
Olmedon solut harkitsevat joko lisääntyvänsä tai uppoavansa sikeään uneen; emme voi tarjota niille seuraa.
Kieli
Ei ole aikaa ei paikkaa ei tilaa jossa en kulkisi etsimässä
käsistä ja tuulesta ja ravinteista tehtyä kieltä; jossa en istuisi
tutkimassa sopivaa ja pidäkkeetöntä tapaa ravita niitä
pitää niille seuraa
olla:
kasvaa rinnalla
Kiviä
Isäni isä on kaukainen piste kartalla jonne
tahtoisimme ajaa saadaksemme tietää jotakin.
Jotakin haluamme tietää, mutta vielä emme tiedä mitä.
Tiedämme että on etäisyys jota emme voi tavoittaa sanoin
ne painavat kuin kivet: tumma, musta, kaakao, ruskea
kivisanoja: mulatti, lesbo, tummaihoinen:
leimoja jotka määrittävät etäisyydet menee minne tahansa,
poseeraa valokuvaan,
matkustaa,
sovittaa koruja,
ajaa omalla autollaan,
etsii kartalta muita reittejä:
kerryttää kaunaa, unohduksia,
vastoinkäymisiä: kiviä kivien päälle.
Kerran ikkunoistamme särjettiin lasit.
kiviä
Kerran meitä ei päästetty sisään ravintolaan.
kiviä
Kerran olimme ainoat joille ei tarjoiltu suurlähetystön
cocktailkutsuilla ja tarjoilijat katselivat meitä
oudoksuen.
kiviä
Kerran jätimme villapaidan ostamatta eräässä
kaupassa koska myyjä jahtasi perässä kuin
inkvisiittori.
kiviä
Kun kiviä oli kertynyt kasoittain täytimme niillä taskumme
ja rakensimme niistä talon.
Ja tuosta talosta tuli lähtöpiste josta
kaartaa ja kukistaa etäisyyksiä.
Maricela Guerreron yhteiskunnallisesti latautuneista runoista ensimmäisessä kuvataan rahan valtaa ja kasvuun tähtäävää taloutta. ”Kielessä” runoilija kasvaa sanojen mukana, elimellisenä osana niitä, mutta samalla hoivaten ja huolehtien. Viimeinen runo ”kivet” puolestaan käsittelee suorasanaisesti rasismia – ottaen tässäkin kohtaa aiheeseen kielellisen lähestymistavan. Alkukielisessä runossa puhuja luettelee tyypillisimpiä karkean puhekielen solvauksia. Tältä osin suomennos ei mitenkään kykene tekemään runolle oikeutta. Kivet tai sanat ovat sekä satuttavia iskuja, mutta toisaalta ne antavat myös suojaa. Ne toimivat todisteina, kantavat muistijälkiä sekä auttavat lopulta myös taittamaan etäisyyksiä.
Teksti: Emmi Ketonen
sivuvalo platform 