[Español]
Suom. Emmi Ketonen
Lahja
tällaisena muistan sen nähneeni
vaikka tunteja myöhemmin samana iltana
en löytänyt enää kuvaa en sivua:
karvaton ja päätön torso
amputoidut jalat ja käsivarret
baarin edustalla Monterreyssa
lapsen rinnassa kaksi reikää
niihin upotettuna kaksi käsivartta
jostakin tummemmasta ruumiista
avoimet kämmenet taivasta kohden
ja kullakin kädellä silmämuna
vieressä pahvinpala: OLEMME SAAPUNEET
Downtown – Pasific Coast Highway
tyttö on häijy kaiken aikaa minun pitää olla siivoamassa koska muuten hän suuttuu ja haukkuu tytön asunto on putipuhdas hän käy yliopistoa bostonissa hän on voimistelija näkisittepä mitkä koivet hän soitti minulle ja kysyi miten sanotaan sunset espanjaksi miten sanotaan taxes sanoin etten tiedä mutta voi miten surkea äiti hänellä onkaan olen käynyt vanhaksi enkä voi enää istua sohvalle imuroituani tai hän alkaa huutaa tiistaisin putsaan hänen kalusteensa näkisittepä miten kauniita ne ovat vanhoja kaikki erilaisia käytän öljyä niiden kiillottamiseen tyttö sanoo että pitäisi puhdistaa ne jollain kamalan haisevalla litkulla mutta minä käytän oman kulman halpahallista ostamaani öljyä viikkaan hänen pyyhkeensä reunat vastakkain mutta hän sotkee ne ja käskee viikata uudelleen missä te jäätte kyydistä en voi edes vessassa käydä pitää pidätellä huoltoasemalle asti joskus kuitenkin käyn silloin kun tyttö ei ole kotona muuten hän sanoo että olen kuvottava en tiedä millä alalla hän työskentelee ei hän tee mitään mutta postissa tulee šekkejä kuusi autoa kuvitelkaa olen seitsemän vuotta kivulloisesti raatanut että en oikein ymmärrä että kyllä minun jo pitäisi osata hyvin englantia mutta olkoon hänen puolisonsa sentään ymmärtää minua mies on vanhempi ei paljon puhu mutta tekee tietä kun menen luudan kanssa ohi ja tervehtii että sellaista elämää täällä vietetään onneksi sain kuulla tästä ihmeellisestä pyhimyksestä säilytän sitä lompakossani kerron reseptin sitten teille tehän olette el salvadorista vai mitä minä tulen oaxacasta yksitoista vuotta olen täällä viettänyt kuvitelkaa mutta joskus sitä ei vaan enää jaksa sellaista se on kohtalon kanssa mutta rouva antakaa kun kerron teille minä pesin vessan tunti sitten ja nyt se on taas likainen ruiskittu mihin sattuu en voi ymmärtää ja sinä et lähde minnekään ennen kuin olet pessyt sen uudelleen ja pidä kiirettä koska huomenna tulee vieraita tai muuten unohda koko juttu katsotaan mitä maahanmuuttovirasto sanoo joko te jäätte menkää sitten tyttö on kyllä niin häijy mutta hän antoi minulle lahjaksi nämä kultaiset tennistossut eikös olekin hienot nämä kultaiset tossut ne meinaan puristi hänen jalkojaan.
Román Luján on meksikolainen runoilija, ja kotimaa näkyy vahvasti Lujánin runoissa. Runoista ensimmäisen nimi ”Lahja” viittaa Kuolleiden päivänä (Día de los muertos) annettavaan uhrilahjaan, joka perinteisesti asetetaan kotialttarille. Lahjaksi asetellaan ruoka-aineksia, kuten leipää ja hedelmiä, sekä kynttilöitä ja kukkia. Runossa makaaberiksi ”lahjaksi” on aseteltu kuolleen pojan ruumis, johon on kiinnitetty jonkun toisen ruumiin osia. Monterrey on Nuevo Leónin osavaltion pääkaupunki Meksikon koillisosassa. Se on ollut pitkään yksi Meksikon turvallisimmista kaupungeista, mutta sittemmin huumejengit ovat löytäneet tiensä sinnekin. Runo ”Downtown – Pasific Coast Highway” puolestaan sijoittuu bussimatkalle Los Angelesissa, missä meksikolaisrouva rupattelee toiselle El Salvadorista tulleelle ja valittelee kurjaa kohtaloaan tyttärensä palvelijana.
Teksti: Emmi Ketonen
sivuvalo platform 