[Español]
Suom. Emmi Ketonen
Maailma tulee päättymään ennen kuin runous
ja keksimme nimiä
joilla erotella unohtuneet eläimet
unohtuneista kasveista.
Sana luuranko viittaa vain ihmisen jäänteisiin
sillä keksimme tavan kuvailla
erikseen jokaisen sukupuuttoon kuolleen
lajin luustoa.
Keksimme nimityksen tulen viime kipinälle,
yhtä alkukantaisen kuin maissi,
samoin joen läpinäkyvyydelle
jota monet ovat syöksyneet sieppaamaan
erehtyen luulemaan sitä sielukseen.
Tuolloin syntyvät vauvat eivät sitä huomaa,
mutta sana synnytys korvaa sanan ironia joka on
jo korvannut sanan suru.
Ja meillä on sanasto hyvästeille,
koska niitä sanotaan niin monin tavoin
että ne täyttävät kokonaisen kirjan, ja vain se meille säilyy
rakkaudesta,
kirjallisuudesta.
Maailma tulee päättymään ennen kuin runous
ja runous jatkaa osoittaen kutsumustaan
kadotukselle.
Tania Ganitskyn runo päättää kokoelman espanjankielisen osuuden maailmanlopun moniselitteisiin tunnelmiin. ”Maailma tulee päättymään ennen kuin runous”, Ganitsky povaa. Runo kuvaa erilaisia luopumisia, mutta siten, että jokaisen luopumisen tilalle syntyy uusi sana, siten että lopulta kun kaikki muu on mennyttä, sanoja on jäljellä sitäkin enemmän, sillä vain ajattelemalla, puhumalla ja kirjoittamalla pystymme herättämään eloon sen, mikä on ikuisesti poissa.
Teksti: Emmi Ketonen
sivuvalo platform 