Violeta Barrientos [Peru]

[Español]
Suom. Emmi Ketonen



Runo 5

Puhuaksemme samaa kieltä
on palattava ruumiiseen.
Ulkokuoresta piittaamatta,
samaan joka juo ja ahmii
joka nukkuu ja hengittää.

Huolimatta oikeinkirjoituksesta
tai sopusoinnuista
jotka meitä nyt erottavat,
veljet, palatkaamme ruumiin
isänmaahan,
velalliseen ruumiiseemme  
vailla nimeä,
yhteiseen joukkohautaamme.




(aiemmin julkaisematon)



5

Köyhien kaupunkien koirat kulkevat vapaasti kaduilla. Isännättöminä ne taivaltavat roskien seassa, tunkeutuvat vieraisiin puutarhoihin, rakastuvat vannomatta uskollisuutta.

Rikkaissa kaupungeissa ei koiria näe. Ne liikkuvat vain tiettyyn aikaan kun ihmiset nukkuvat. Ne ovat salaisia koiria, ne kulkevat haukkumatta.

Jos jokin kaupunki yhdistäisi kaiken rotuiset, rikkaat ja köyhät koirat, ne kaikki tunnistaisivat silti toisensa kulmiin jätetyistä hajuista, hämmentyneinä haukkuisivat yhteen ääneen.

Kaupungit tuottavat koiria, kukin omalla tavallaan, tehden niistä joko villejä tai kesyjä, erottaen sen minkä luonto yhdistää. Kaupungit erottelevat, pilkkovat alueen kaduilla, leimaavat kuuluvuuden isännälle tai heitteille.


21

Apteekki. Purtilot varastoituvat koreasti. Kemisti yhdistelee aineita punniten jokaisen milligramman tarkkuudella, aivan kuin kirurgi hallitsee lihaksensa haavan äärellä.

On yhteen liittämisen taidetta sekoittaa ainekset morttelissa uudeksi yhdisteeksi, suojaavaksi ja hienovaraiseksi menetelmäksi jota hyödyntää seuraavaan potilaaseen. Voiteet hieroutuvat, öljyt liukuvat pulloissa, pastillit värjäytyvät somasti.

Jäljitellään ruumiin kemiaa, mutta tahto valitsee hyvän- ja pahanlaatuisten aineiden väliltä, näkee eron elämän ja kuoleman välillä, oppaanaan pelko jota yksikään liemi ei pysty rauhoittamaan.




Teoksesta Cosas sin nombre (”Nimettömiä asioita”, 2008)


Violeta Barrientokselta on mukana aiemmin julkaisematon ”Runo 5”, joka puhuu perulaisten yhdentymisen puolesta. Sama teema nousee esiin myös seuraavissa nimettömissä ja yksinkertaisesti numeroiduissa proosarunoissa, joista ensimmäinen puhuu jakautuneesta yhteiskunnasta puhumalla rikkaiden ja köyhien kaupunkien koirista, ja toinen taas yhdentymisestä puhuen farmasiasta, lääkkeiden valmistuksesta.

Teksti: Emmi Ketonen