[Español]
Suom. Emmi Ketonen
SAMSARA
tämä on reinkarnaatioiden pyörä
sekoitin ruumiini minääni
antakaa anteeksi en tiennyt totuutta
(enkä vieläkään tiedä)
ruumis
ainakaan
ei vaikuta
minältä
sillä on enemmän yhteistä kolmansien persoonien kanssa
ja ylipäätään
se on enemmän kieliopillinen
vähemmän metafyysinen
minän asemesta sanotaan se vastaavasti
ruumiin asemesta
sanotaan
joukko organismi seura määrä toimikunta lähetystö valamiehistö oikeusistuin
toisinaan kimpale temppeli
tämä on reinkarnaatioiden pyörä
toisinaan elävä asia
toisinaan asia
pää
maksa
kiveksiä ja pakaroita
kone jonka täydellisyys hajottaa sen
esimerkiksi minun ruumiini
liki neljässäkymmenessä vuodessa se on kokenut
hepatiitin migreenin masennuksen uupumuksen mononukleoosin selkäkivun
ylipainon kroonisen sidekalvontulehduksen karvatuppitulehduksen neljä
viisaudenhammasta
silti minun ruumiini
en minä
alkoi irtautua
vähitellen
pienissä erissä
niin kuin sitä irtaudutaan painajaisesta
nyt se suhtautuu kaikkeen etäisyydellä karmalla
se sietää keskeytyksiäni mutta puhuu
ja kun se puhuu se sanoo
sinä
joka peloissasi minulla ratsastat
ja minuun pukeudut
älä hämmenny
tulet muuttumaan
mieleltäsi
persoonaltasi
juuriltasi
kasviesi kovettumista muodostuu pilviä
en kanna sinulle kaunaa saati varjele salaisuuksilta
kerron sinulle kaiken
mutta sittenkään
et pane sanoja suuhuni
tämä on pyörä
ja sinä liikut kanssani
kunnes jokin päivä
anna anteeksi
emme ole samanlaisia
palaan kiertoon
*toistaiseksi julkaisemattomasta teoksesta, Pre-textos
Hernán Bravo Varelan runo ”Samsara” hakee pohjansa Aasian uskonnoilta. Sana tarkoittaa elämän kiertokulkua ja viittaa elämän etenemiseen vaihe kerrallaan. Reinkarnaatiossa eli jälleensyntymisessä ihminen syntyy kuoltuaan uudelleen, mutta toisessa ruumiissa. Näin elämän kiertokulku on päättymätön. Varelan runo puhuu eronteosta ruumiin ja minän välillä. Runon puhujan minä on irrallaan tämän ruumiista. Runo kytkeytyy ihmiskehon vanhenemiseen, ruumiin ajallisuuteen. Ajan myötä ruumis heikkenee, mutta kuitenkin sen elämänkierto on jatkuvaa.
Teksti: Emmi Ketonen

