Suom. Aino Vesanen
Käsien päällepanija
Kun panet kätesi päälleni, sammuu se tulipalo, joka syttyi kaksi vuosikymmentä sitten teekannun kaatuessa päällemme, jolloin pomppasimme pystyyn kuin jänikset.
Tyhjä ja kauhea elämäni – tuo, jonka läpi maskipäiset vaeltelivat ikuisilla moottoripyörillään. Se ei ollut muuta kuin suvun elämänmenoa tallentanut linssi.
Panet kätesi elämäni päälle, ja vanha joki palaa virtaamaan uomaansa – joki, jonka sateet synnyttävät, ja nuolemme katujen suolaa kuin onnelliset lehmät – se on vaisto.
Se nautinnon vaisto, joka saa pikkulapset leikkimään seisovassa vedessä.
En ole rikki, kuten ensi näkemältä vaikuttaa, mutta se on synkkyyden kierre, joka hakkaa elämääni koko matkan – elämääni, jolle laitat kätesi, niin kuin se olisi ajalle avoin suu.
Joka tapauksessa en ole sen surkeampi kuin vuori, jolle on selvinnyt, että sitä jauhavat ihmisten pyörät eivät ole muuta kuin metalleja, juuri toisen vuoren sisuksista kaivettuja.
En ole runoilija niin mitätön kuin muurahainen, kun se huomaa, että se on ihminen, joka sitä jauhaa tohjoksi puristavalla kengällään.
En ole kauhuissani kuin lapsi, joka on saanut tietää puuvillan muodostavan sukulaisuussuhteen nuken ja tyynyn välille, ja siksi pakenee sängystään, jottei joutuisi nukkumaan nukkejen hautausmaalla.
Hyvä, että laitat kätesi elämäni päälle, jotta tuo kuollut ruumis, joka roikkuu savessa, kielessä ja harhaluuloissa, pääsee vihdoin paranemaan.
Nuori poika
Nuori poika pelottelee lintua
vain huvikseen ja ajankulukseen
eikä näe höyheniltä muuta
kuin jonkin kiviä peloissaan pakenevan,
kun sillä välin tyttö lähtee luokkahuoneesta
odottaen tuota samaista poikaa,
joka tulee
tekemään höyhenistä
materiaalia viihteelle ja pelolle.
Ihab Shgaidel on Bagdadissa vuonna 1992 syntynyt runoilija ja kirjailija. Häneltä on ilmestynyt runoteos 144 m² (kustantaja Dar Al-Rafidain, 2019), ja hän on myös kirjoittanut useita artikkeleita sanomalehtiin sekä irakilaisille ja muille arabiankielisille sivustoille.
sivuvalo platform 