Suom. Aino Vesanen
Nopea kuolema
Tule luokseni
oi sinä pelosta ulos tuleva mustuus
oi sinä tuopin äärellä roikkuva sydän
oi sinä pilari kukkulan laella.
Tule luokseni
oi sinä tupakoijan keuhkoihin jäävä sumu
oi sinä laivalla seilaava sydän
oi te vääryydellä ja julmasti hirtetyt lokit.
Tule luokseni,
oi sinä musta sade erämaassa.
Tule luokseni,
oi sinä ensi kevät,
oi sinä sydämelleni mieluisa väsymys.
Tule luokseni, oi tyhjä lause.
Tule luokseni,
oi sinä kujalle kertynyt ruoste,
oi sinä naurun jälkeinen itku
oi te valtavat kysymykset.
Tule luokseni, oi nopea puukonisku alaselkään.
Tule luokseni,
oi sinä korkea tasanko,
oi sinä lampusta vuotava öljy,
oi sinä läpinäkyvä sateenvarjo.
Tule luokseni, oi piste rivin lopussa.
Tule luokseni
oi sinä bussissa valuva hiki
oi sinä ruuhkainen katu
oi sinä metelöivä ruusu.
Tule luokseni, oi äitini kyynel ihmisten keskellä.
Tule luokseni,
oi sinä pitkään maanpaossa ollut
oi sinä pois lähtenyt ilman paluuaietta
oi te aakkoset yhteen puristuessanne ja synnyttäessänne.
Tule luokseni, oi pehmeä tatuointi lasilla.
Tule luokseni,
oi sinä Århusissa nukkuva pyhimys,
oi sinä keveästi ohikulkeva villi enkeli,
oi sinä aamuja syleilevä kuisti.
Tule luokseni, oi ylivoimainen halipula.
Tule luokseni,
oi sinä paksu paljastus käytävällä,
oi sinä tukehtumiseen asti täyteen pakattu muisti,
oi te toisiaan seuraavat tuulahdukset.
Tule luokseni,
oi sinä hajamielisyys kaikessa loistossasi,
oi sinä armotta palanut runoilija,
oi sinä kiiltävä, pinnoitettu pesusieni.
Tule luokseni, oi nopea kuolema kaukana kotoa.
Ajanviete
Karkotamme ahdistustamme baaritiskin takana,
matkustamme pois.
Lainaamme hiljaisuuttamme kurkulle,
haihdumme ilmaan.
Baarissa tunnemme olomme läheisiksi
silmät säihkyen.
Runollisia harhoja
unet päättyessään yllättäin heräämisen hetkellä
ruusut kuihtuessaan syksyllä
lintu harhautuessaan ja joutuessaan eroon parvestaan
joki muuttaessaan uomaansa
yö kestäessään pitkään
päivä venyessään
kala, kun se ripustetaan seinälle
omena räjähtäessään
ja maa romahtaessaan, kun se työntää esiin taakkansa
tulva tullessaan yhtäkkiä ja varoittamatta,
liikennemerkki auton törmätessä siihen ja viedessä palan jalkakäytävää mennessään
tarjoilija kierrellessään pöydän ympärillä
ihmisarvo, kun se poljetaan maanrakoon
äidit ja heidän jatkuva huolensa
isät heittäytyessään hankaliksi
myrkky, kun siitä tulee vastamyrkkyä
lapsi huutaessaan matkalla ulos vaginasta
salaisuudet paljastuessaan ja levitessään
sydän haljetessaan rakkaudesta,
arkku syleillessään kuollutta
mahtava mustuus sen peittäessä kylän seinät Ashuran päivinä
viesti lähtiessään painettuamme lähetysnappulaa
unohdetut yksityiskohdat, kun ne jollain ihmeellä palaavat mieleen
läheisten rakkaus ja armo kuollessamme
sairaan pikainen parantuminen pyydettyämme sitä rukouksissa
harhautunut luoti sen polttaessa hullun rakastajan rintaa
kauniit naiset heidän sulostuttaessaan ilmapiiriä petollisilla hymyillään
läksyt, kun teemme ne juuri ennen tunnin alkua
ramadanin aamuherättäjä rummuttaessaan meidät pikkutunneilla hereille, vaikka emme paastoa
bussit täyttyessään hiestä ja pahoista hajuista
uskovainen hänen lukiessaan ääneen pyhiä tekstejä
arvokas naaraskameli kun siitä tulee vain tavallinen kameli
lampaat, kun niitä valmistellaan teuraalle
adrenaliini noustessaan
kahvi tasoittaessaan mielialaa.
Mahmoud Wahba on libanonilainen runoilija ja kulttuuritoimittaja, joka syntyi Beirutissa v.1996 ja kirjoittaa kulttuurista ja taiteesta. Häneltä on ilmestynyt Poika jahtaa galaksia (2018), Beduiinin elämänkerta (2020), Ei rakkautta vaan pilailua (2022). Hän osallistui myös arabinuorten ääntä esiin tuovan runojulkaisun Meteoriitti julkaisemiseen joulukuussa 2019 yhdessä Zenoabia Dhahirin ja Basim Aminin kanssa.
sivuvalo platform 