Suom. Aino Vesanen
Damaskoksen taivas
Kotimaa itkee katoille,
joilla kyyhkysten kesyttäjät huutavat
odottaen lintujaan
pääkaupungin taivaalle kaartelemaan
ja syleihinsä laskeutumaan.
Kesyttäjät tuntevat lintunsa,
kuten armeijapäällikkö tuntee joukkonsa.
Kun linnut kiertelevät Damaskoksen taivaalla ja palaavat,
niin armeijatkin kiertelivät sen mailla, mutteivät palaa.
Surullisten naisten sukupuu
Haavat suvussani jatkavat kulkuaan
ja suru siirtyy polvesta polveen
veremme kautta –
surullisten naisten sukupuu.
Jokainen heistä luulee
haavojensa olevan eri luokkaa
ja tappavan hänet lopulta…
Suvussani
kymmeniä suruja,
kyynelten museo,
jossa voitte käyskennellä suruihimme tutustuen.
Jokainen nainen on opas,
joka tutustuttaa teidät kyynelten eri kokoihin,
niiden suolapitoisuuksiin
ja syihin…
jotta lähtiessänne osaatte erottaa toisistaan
illalla ja aamuvarhaisella vuodatetut kyyneleet,
läimäyksistä johtuvat voihkaukset ikävän voihkeista.
Joten
saatte mahdollisuuden, joka ei toistu,
nähdä, mitä suru ja ankara elämä on naisillenne tehnyt.
Kotimaa
Kotimaa on hellempi kuin isänmaa.
Isänmaa on kukkoileva,
kotimaa kuin lastensa vieressä nukkuva
surumielinen nainen.
Isänmaa kuin ivallinen kenraali,
joka oikaisee koipensa pramealle pöydälle
ja kaataa lasillisen viskiä runsailla jäillä.
Manahel Alsahoui on syyrialainen runoilija, kirjailija ja toimittaja. Hän on julkaissut näytelmän Taskulampun paristo ja runokokoelman Kolmekymmentä minuuttia miinoitetussa linja-autossa, joka voitti italialaisen Premio Tulliola-palkinnon arabiankielisen runouden sarjassa. Hän on saanut myös arabialaisen Shariqa- luovan työn palkinnon ja on mukana saksaksi käännetyssä antologiassa Räpytä siipiäsi, väsynyt sydämeni, jossa on mukana arabiankielisiä naisrunoilijoita 400-luvulta nykypäivään.
sivuvalo platform 