kirjasta Kirnu
(Gummerus, 2021)
Meistä karkaa jotakin ulos
valoa toisista paikoista.
*
Kallioihin on maalattu meidän lajimme. Ohuet hahmot, ympärillä piha
ylhäällä taivas.
Päät kääntyneet toistensa puoleen.
Puiden varjot tyhjenevät tähän asuntoon, jossa luumme puhkeavat.
Planeetta kirnuaa meitä. Selkäsi liikahtaa ylös,
yötä valuu lihaksen päälle.
Talvi tasaa. Kissa pysyy matolla. On ajateltava ihmistä, jota ei ole. On tavoiteltava
tapojaan, on haukoteltava valoon. Ikkunat huurtuvat kukkiin. Syön illalla seisten
mangoa. Päivä alkaa samasta kohdasta kuin loppuu. Uutisissa Maa lakkaa
olemasta. On tulon, pysyn, pystymisen, kysymisen päivä. Jää kumoaa itseään.
Letit pysyvät kiinni, kallo kiertää tyynyä ympäri, kääntää pian pois. Piilotikki,
huojuva zeniitti. Kissaa ei näy. Jotain alkaa kesken.
Tulen keskelle maailmaa,
maailma tuntuu turvalliselta,
se säkenöi kaikilla pinnoillaan.
Syön kirsikkkatomaatteja,
minun on kerrottava sinulle niistä.
Ne räjähtelevät hampaissani
nopeammin kuin mikään.
Tulen keskelle räjähdystä.
Pääni keskellä on rajattu alue joka on hiljainen,
pääni keskellä on hiljaisuus,
on puhdasta vaimeutta josta lumi osaisi kertoa sinulle paremmin jos olisi tässä
tilallani,
tulen keskellä lunta.
Mitään ei ole minun tilallani,
koska minä olen tässä. Sinullakaan ei ole ruumista,
vielä. Ei ole toista ruumista viemässä minun ruumiini
tilaa.
Minä olen siinä.
Milka Luhtaniemi on Helsingissä asuva runoilija, esitystaiteilija ja dramaturgi. Hänen esikoisrunokirjansa Kirnu ilmestyi vuonna 2021 ja sai tuoreeltaan kiittäviä arvioita. Milka on valmistunut dramaturgiksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta 2020. Hän työskentelee monialaisesti esitysten ja installaatioiden sekä painetun ja esittävän tekstin parissa.
sivuvalo platform 