[Español]
Suom. Emmi Ketonen
Vihreä mietintä
En varttunut maalla.
Minulla ei ollut jokea jolle kirjoittaa runoja.
Minulla ei ollut jokea niin kuin entisellä rakkaallani
ja kenties se on syy
miksi emme ole yhdessä.
Hän kantoi jokea silmissään, minä en.
En tiedä mitä silmäni peilaavat
en tiedä minne katsoisin
minne asettaisin perspektiivin.
En tiedä edes mitä etsisin
tuota jokeako jota minulla ei koskaan ollut?
Minua alempaa
tuon minän alapuolelta
saapuvat muiden kuvat
täydentämään runoni:
parvi kottaraisia,
kosteikkoja, tuo autiomaa
vihreä mietintä
vihreän varjon alla.
Minun suustani
Tapa on kumma,
sitä voi tottua
omituiseen ääneen, ja ei.
Isä, pappa, taatto
sanat eivät soi
pelkkiä kuoria
päähänpinttymäsi puhua minulle
kuolleella kielellä
Oyfn pripetchik brent a fayerl
tuli kohoaa piipusta?
sitäkö se tarkoittaa?
sitäkö lauloit minulle pienenä
tuutulauluksi?
Tapa on kumma,
sitä voi tottua
omituiseen ääneen
ja ei.
Jet lag
Miten saavut kaupunkiin
kotiisi?
Minkä päällä seisot
mistä haet tasapainoa?
Ohitit tien metroon
et löytänyt suuta,
harhailusi palauttaa sinut
napanuoraan,
sillä välin kun valtio hajoaa kappaleiksi
sinä laskeudut lämpimien pattereiden
ja sotkuisten lakanoiden kuplaasi.
Kysymys jota et esitä:
miten sanoa hei sitten
miten opetat aikaerosta
yhä kiinni pitävän sydämen
hellittämään.
Teoksesta Después (”Myöhemmin”, Caleta Olivia, 2018, Liliputienses, Espanja, 2019)
Nurit Kasztelan on argentiinalainen runoilija, jonka lyhyet ja tiiviisti pakatut runot käsittelevät lapsuutta, alkuperää ja juuria, kodin ja paikkaan kuulumisen teemoja. Esimerkiksi runossa ”Minun suustani” mainittu ”Oyfn Pripetshik” on M. M. Warshawskyn jiddišinkielinen kappale 1800-luvulta. ”Oyfn pripetshik brent a fayerl” tarkoittaa suomeksi: ”liedessä palaa tuli”. Kappale oli aikoinaan hyvin suosittu Euroopassa juutalaisten keskuudessa.
Teksti: Emmi Ketonen
sivuvalo platform 