Suom. Aino Vesanen
Epätoivon hymni
On aina jotain,
mitä voi tehdä
päästäkseen pois uimasta epätoivon pullosta:
Istuskelu parvekkeilla,
itkunvaimentimien laittaminen
ja maailman tuhon tarkempi tarkastelu
tai
itkunvaimentimien laittaminen,
parvekkeilla istuskelu
ja maailman tuhon tarkempi tarkastelu.
Kunpa vain
Aina yön saapuessa
toivoin, että lohikäärmeitä myytäisiin kuin olutta,
kuin halpaa viiniä.
Kunpa myytäisiin norsuja tai sarvikuonoja.
Kunpa sallittaisiin karjuvien eläinten kasvatus
ja ne saisivat istua olohuoneessa
ja päästellä syviä ja kirkuvia ääniään
-ihan vain hiljaisuuden liikuttamiseksi
niin kuin hämmennän paksua sokeria
nopeasti haalenevaan veteen.
Kunpa vain nuo roikkuvat lihat lähtisivät
jaloittelemaan edes vähän pelottoman hiljaisuuden käytävälle!
Marx sillalla tuijottamassa maailman tuhoa
Näin, kuinka ihmiset puristavat käsissään olutpulloja ja savukkeiden filttereitä
ja viskaavat järkensä silloilta alas.
Kuulin, kuinka kylmyyden vasarat hakkasivat luita
murskaten ne ytimeen saakka.
Katselin, kuinka valot himmenivät
ja jalat juoksivat peittojen alle
peläten kaasulaskujen kasaantumista
loppumattoman kuukauden lopussa.
Istuin surijoiden kanssa
etsien lohdutusta
ja näin kuinka ruumiit lensivät
ja putosivat junan hampaiden alle.
Odotin vuoroani pitkässä valitusjonossa
vain saadakseni huutaa: En jaksa enää!
Olin elämän pelien katselijana
niiden meluisten painikehien sisällä.
Näin, miten se harjoitteli
lihottaakseen lihaksiaan
ja hakatakseen vailla armoa
päiviemme huolia täynnä olevia säkkejä.
Surun lintu
Surun lintu,
joka lentelee kotonamme rauhallisesti.
En tiedä, milloin sen ostimme.
En tiedä, millaisen hinnan siitä maksoimme.
Mutta niin kauan, kuin se on täällä ollut,
on se kasvanut ja pörhistellyt höyheniään vuosien saatossa
ja kaivautunut syvälle kodin kipsiin
eikä siltikään päästä pihaustakaan.
Kukaan perheessä ei sen ääntä tunne.
Se on ollut täällä aina
ja jakanut kanssamme makuuhuoneet,
iltamyöhäiset kylvyt
ja jokaperjantaiset yhteiset aamiaiset.
Se odottaa meitä innokkaasti
kuin pikku koira kodin ovella.
Emme ole harkinneet minuuttiakaan rakentavamme sille häkkiä
sen pitämiseksi kurissa.
Emme ole ikävöineet sitä päivääkään,
koska se on aina
aina
ollut täällä.
Omar Al-Jaffal on Bagdadissa, Irakissa v. 1988 syntynyt runoilija, tutkija ja journalisti, joka kirjoittaa kansainvälisille ja arabiankielisille sanomalehdille ja sivustoille (mm. Jummar, Asia Times, Al-Monitor ja Assafir al-Arabi). Vuonna 2016–2017 Omar vietti jakson stipendiaattina Saksassa, Heinrich-Böll-Hausissa residenssissä vaarassa oleville kirjailijoille. Hänen toinen runokokoelmansa, Elämä hajonneilla paareilla julkaistiin lokakuussa 2016 hollantilaisen Makhtootat -kustantajan toimesta. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa, Rouva Elämän petokset, joka julkaistiin Syyriassa v. 2009, ja jolle kustantamo Dar Al-Takween myönsi “Ensimmäisen runokokoelman palkinnon”. Lisäksi hänen runojaan on julkaistu mm. Irakilaisen nykyrunouden arabiankielisessä antologiassa.
sivuvalo platform 