Kirjasta Ei kenenkään laituri
Poesia, 2014
Tuuli repii pintavesiä mukaansa.
Liikennemerkki sinnittelee aamunkoiton sateessa.
Mitä te teitte
kun yhteyden löytäminen ympäristöön kävi yhä vaikeammaksi?
Pukeuduitteko sadetakkiin?
Menikö rakastuneisuutenne ohi
vai nousiko se ihollenne kuin märkä sumu?
Laskitteko veneen takaisin vesille
vaikka oli marraskuu ja miehet olivat
jo kerran nostaneet sen talviteloille?
muistaakseni maitoa oli huoneessa nilkkoihin asti
yritin maata siinä muttei se peittänyt
Silloin kuin side muuhun inhimilliseen kävi yhtä
olemattomaksi,
joitteko lätäköstä?
Ihminen maatuu paljon ennen muovipussejaan.
Tuulisina öinä muovipussit rapisevat toisilleen
tyytyväisinä.
Kirjasta Ihmeellistä käyttäytymistä
Poesia, 2020
TARTUNTA
Kuten kakku on juhlan oire, on
majakka oire merkittävästä
merihädän mahdollisuudesta.
Sen välähdys on yön säännöllisin
haalistumattomin yllätys.
Sen mukaan tulee suunnata
muttei liian lähelle, ei luo.
Majakka on kulkureitin oire.
Kulkutaudin toteutunut toive:
he, jotka selvisivät perille
ja levittävät erästä loppua.
POHJOINEN
Suuren osan ajasta
karvattoman nisäkkään
on suojauduttava silkkaa ilmaa vastaa
ja tultava toimeen ilman pioneja.
Eikä geologinen epookki erottele
soittele perään että kenellä nälkä
kenen syy millainen hame oliko
vaikenemisväleissä jumalansa
kanssa vai perustiko maansiirtofirman.
Kainuussa digitaalinen lämpömittari
on vaihtanut fahrenheitasteisiin.
LEHDISTÖTIEDOTTEITA LATVASTA
Keskiluokkaisista läheisistäni, yleisestä
idealismin ohuudesta ja pallomaan eko-
logisesta tilanteesta johtuen kieltäydyn
palaamasta täältä enää Etelä-Suomeen.
koko talvi kesämökillä / / aluepoliittista
nykyrunoutta / / vapausjasekoaminen sepalus-
javakoileminen / / venetsialaiset venyivät
/ / tulkaa hakemaan jos saatte YK:n mandaatin
LEHDISTÖTIEDOTTEITA LATVASTA
Ei järjestelmä ole pilalla, koska
järjestelmä haisee vielä hyvältä.
TYÖHUONE
Paikat joissa kukaan
läheinen ei käy,
joissa vallitsevat
salaisuuden loimet.
Sähköton huone
vene sateella,
sähkötön vene,
huone sateella,
liian kalliit hotellit.
Valtakuntien rajalla
teltta hulmuaa tuulessa.
Raisa Marjamäki (s. 1987) on runoilija, suomentaja ja kustannustoimittaja. Hän on opiskellut tietoja Helsingin, Jyväskylän ja St Andrewsin yliopistoissa, sekä taitoja Kuopion Rypysuolla ja Kainuun Ristijärvellä. Hänen esikoisteoksensa Katoamisilmoitus (Palladium Kirjat, 2010) yhdistelee runoa ja kuvakollaasia, toinen kokoelma Ei kenenkään laituri (Poesia 2014) taas on kokonaan ilman tietokoneita tehty ja tekijänsä itse painama. Kolmas kokoelma Ihmeellistä käyttäytymistä (Poesia 2020) on aluepoliittista nykyrunuotta ja Poesiavihko Viimeinen talvi (2021) sisältää Skotlannissa kirjoitettujen runojen lisäksi esseen kielen paikallisuudesta ja runon kirjoittamisen esikäsitteellisestä tasosta. Tällä hetkellä hän tekee kirjoittamisen väitöskirjaa suullisen ja kirjallisen ilmaisun suhteesta.
sivuvalo platform 