[Español]
Suom. Emmi Ketonen
KOLMEKYMMENVUOTIAANA: KESKUSTELU
EMILY BERRYN JA RAYMOND CARVERIN KANSSA
pelkään istuvani polttamassa ikkunalaudalla aamuun asti
että kukaan ei avaa ovea
pelkään sunnuntai-illan lupauksia
ainaista lakanoiden silittämistä
pelkään sanoja oikeissa paikoissa
liian säntillistä onnellisuutta
kysymystä: miksi käteni vapisevat?
sen vastausta näissä lakanoissa
pelkään kieltoa maailmanlopun edellä
lasten naurua
listoja
supermarketteja
pelkään rakastaa haavaa
pelkään paeta tai jäädä
herätä suu kuivana
ja sallia pyytää kieltää – tai miten tahansa muulla tavoin – tarvita apua
pelkään epäröiväni kukon kaulan edessä
korjaan: lukijan
korjaan: paholaisen
pelkään jälleensyntyväni kertomuksissa
pelkään kirjoittaa niitä
nimittäin
pelkään joutenoloa
kuuroja kiljaisuja
teleoperaattoreita
ambulansseja
pimeitä käytäviä
adverbejä
pelkään sitä mitä sanotaan hiljaisuuden aikana:
lauluja repeatillä
tragediaa jonka laukaisee kohtaaminen
tylsyneen veitsen ja kypsän tomaatin välillä
pelkään lähettää kaikkia kortteja
pinottavia lautasia
onnen toivotuksia
pelkään huolehtia lemmikistä
kerätä tyynyjä
kuolla nälkäisenä tai otsa kuivana
ja haaleavetisiä suihkuja
ironiaa
pyrotekniikkaa
määritelmiä
pelkään SI-järjestelmän valovirran mittayksikköä
joka vastaa valovirtaa joka säteilee täydellisen
yhtenäisestä lähteestä joka on sijoitettu 1 steradiaanin
avaruuskulman kärkeen ja jonka voimakkuus on 1 kandela
*Teoksesta Dos metros cuadrados de piel (”Kaksi neliömetriä ihoa”, kansallisen runopalkinnon voittajateos aiemmin julkaisemattomien teosten sarjassa, Kolumbia 2020; Gog & Magog Poesía, Buenos Aires 2022)
Ramona de Jesúksen runo keskustelee Raymond Carverin ja englantilaisen runoilijan Emily Berryn kanssa. Runossa on vahva toistolla aikaansaatu pakottavuuden tunne. Puhuja luettelee asioita, joita pelkää, niin monia asioita, että pelko asettuu absurdeihin mittasuhteisiin. Runossa pelko voi kohdistua toiveikkaisiinkin asioihin, mikäli ne ovat liian täsmällisiä, liian täydellisiä, kuten lopussa luonnontieteiden kielellä ilmaistuun valoon.
Teksti: Emmi Ketonen

