Reetta Pekkanen

[Español] [English]


Kirjasta Pieniä kovia nuppuja
(Poesia, 2014)




kuva tietosanakirjasta kohdassa ihminen
ihminen tunnistettavissa ihmiseksi ilman yksilöiviä
erityispiirteitä
keräilee kiviä,  sienestää ja rakentaa aitoja
kyvytön ajattelemaan neliulotteisesti
kykenee toimittamaan tietosanakirja-artikkelin ihmisestä
ihmisille jotka ovat kiinnostunteita tietämään ihmisestä
kuulemaan etteivät kykene ajattelemaan neliulotteisesti
mutta kykenevät kyllä poimimaan sieniä
rakentamaan kiviaitoja,  pensasaitoja ja sähköaitoja
mittaamaan aivokäyriä matelijasta joka nukahtaa
lähiruokalauantai,  käkien kukkumistottumukset voi
ihminen






ukkospilvi kiitää kaukana merellä
purjeita tummuu sen tieltä,    vielä
en aio takaisin.   Tietynlainen pyyteettömyys
että vettä on tarpeeksi kaikkien veneiden alle
ja niille jotka lentävät mannerten väliä
joku luoto jolla levätä.


Entä jos lokkien huuto on se,   mitä ne haluavat sanoa?






tuuli on irrottanut muurahaiset maasta
Varjot,  joita muodostuu aina samassa kohdassa siltaa
vedenalaiset valonheittimet kun kävelen kotiin

Nyt kun on niin,   että meidän on joka tapauksessa kuviteltava
tulevaisuus

kun valot palavat joka tapauksessa läpi yön
olen aika varma että tuntuu joltain
ja kävelen kotiin.   Rastas laulelee,

                              irrallaan tuulessa pikkuinen sukupolvi






yksi maailmanloppu kaikkien maailmanloppujen joukossa.
Yksi matkustaja kaikkien yksinäisten ruuhkassa
sama geneerinen tienvarsimaisema:   ojassa
tiheää puskaa koivuja risuja puskaa.

Kun pitäisi antaa kaikkensa kun on viimeinen ilta
joka ilta:  kun kerran päätettiin kävellä maaliin,
nyt kävellään maalin

Meitä odottamaan seisahtuneet räjähdykset
syöksykierteeseen jähmettyneet lentokoneenpalaset
pienet puutarhat,    joita niihin on alkanut kasvaa

miten sellaiseen kiintyy:   vain yksi maailmanloppu
tämä minun omani,  vihreänkeltainen
tiheää puskaa koivuja risuja puskaa





Reetta Pekkanen  (s. 1985 Outokummussa) on runoilija, joka on kirjoittanut teokset Pieniä kovia nuppuja (2014, Poesia), Kärhi (2019, Poesia) ja Salakuljetuksia (2021, Poesiavihkot). Hänen runoutensa tarkastelee muun muassa luopumisen, lajienvälisten yhteyksien ja merkityksen muodostamisen tematiikkoja. Pekkasen teoksille on myönnetty Kalevi Jäntin palkinto, Silja Hiidenheimon muistostipendi, Katri Vala -palkinto, Tiiliskivi-palkinto ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto.