kirjasta Varjoja, usvaa
(Poesia, 2020)
AAVEMANIFESTI
1.
Aaveita ei ole olemassa. Olemme kaikki aaveita. Olemme eläviä
kuolleita vääjäämättömästi etenevän ympäristötuhon myrkyt-
tämällä katastrofivyöhykkeellä, nekropastroraalisessa kummi-
tustalossa. Emme ole mitään, voiko meistä tulla jotain?
2.
Mitkä sanat voisivat kuvata meitä, muovata meitä, tehdä meis-
tä mahdollisia?
3.
Kirjoitus on kyborgien teknologiaa.[1] Aaveiden teknologiaa ovat
kirjoituksen jättämät jäljet, sitä ympäröivä negatiivinen tila;
kieliobjektien väliset aukot.
Mutta onko tämä kielen ympärillä leijuva ektoplasma osa
kieltä?
Ovatko aaveet rakennettuja? Vai rakennelmaan kenenkään
tarkoittamatta jääneitä virheitä, häiriöitä?
4.
Aaveita ei ole. Aaveilla ei siis, tietenkään, voi olla manifestia.
Meistä ei voi sanoa mitään rakentavaa.
Meistä ei voi sanoa mitään.
Emme me ole me.
Emme me ole.
5.
Tämä on siis antimanifesti.
Selvää on vain, että meidän on kumottava patriarkaatti ja kapitalis-
mi, ja näin tekemällä tultava vapaiksi.
6.
Luultavasti puhun tässä itsestäni me-muodossa. Mutta jokai-
nen minä on me, epäjatkuva, sirpaleinen, yhteenkuulumatto-
mista kappaleista kokoon kyhätty. Millaisilla tavoilla se voi
linkittyä muihin meihin, miten minät voivat liukua toistensa
lomitse, millaisia rajojen ja rajattomuuksien konstellaatioita
meistä voi rakentua?
7.
Aaveen, läpikuultavan olennon, läpi voi aina nähdä toisia aaveita.
8.
Olisin mieluummin aave kuin kyborgi,
mieluummin kyborgi kuin jumalatar,
mieluummin jumalatar kuin jumala,
mieluummin jumala kuin etruskipäästäinen,
mieluummin etruuskipäästäinen kuin mies.
Tietysti on epäselvää, kuinka pitkälle tämä on asia, josta kysy-
tään mielipidettäni.
9.
On mahdotonta tietää, mikä on mahdollista.
Luonnos kolmeksi viralliseksi sukupuoleksi 1
Sukupuoli, joka syö itsensä ontoksi sisältäpäin.
Sukupuoli, joka haarautuu joka hetki loputtomik-
si uusiksi versoiksi
Sukupuoli, joka jakautuu joka hetki pienemmiksi
hiukkasiksi; ehkä meissä kaikissa elää mil-
jardeja sukupuolia, loputtomassa kuhisevan
törmäilevässä liikkeessä?
tulen ja huurteen liike, sisään ja ulos, meidän huuliltamme
melkein huomaamaton halkeama selkälihaksissamme
emme tiedä mitä tulee tapahtumaan
________________________________________
[1] Donna Haraway ” A Cyborg Manifesto”, teoksessa Simians, Cyborgs, and Women. The Reinvention of Nature. Routledge 1990
Taneli Viljanen (s. 1982) on muunsukupuolinen kirjailija, joka on kiinnostunut genrejen, ilmaisutapojen, taiteenlajien, identiteettien ja merkitysten sekoittumisista, liukumista, törmäyksistä ja epävakaisuuksista.
sivuvalo platform 