Monissa Lähi-Idän maissa vuoden 2011 Arabikevään vallankumousten jälkeen alueen runoudessa on noussut esiin uusi sukupolvi, joka ammentaa inspiraationsa ihmisten yksilöllisistä tunteista, ja jonka runoilijat eivät muistuta toisiaan kirjoitustavaltaan, tyyliltään tai kieleltään. Päinvastoin kuin modernin arabirunouden aiemmat sukupolvet 50-luvulta alkaen (kuten jotkin ryhmittymät, joita yhdisti tietty ideologia, halu uudistaa runouden muotoa, runomittoja tai ajatussisältöä tai modernisoida kieltä luettavammaksi), ammentaa tämä sukupolvi sen sijaan syvästi intiimeistä ja individualistisista tunnoista. Tällä sukupolvella ei ole muuta yhteistä nimittäjää kuin tämä aika, jossa he elävät sattumalta yhdessä. Jokaisella heistä on runoudessa omat kiinnostuksen kohteensa, ja lähde, josta he ammentavat kirjoittamiseensa, ei useinkaan liene heitä edeltäneiden runoilijoiden runouden lukeminen.
Tämä sukupolvi kieltäytyy – tai ainakin siltä heidän runojensa perusteella vaikuttaa – kirjoittamasta yhtenäisenä joukkona tai luomasta toisiaan muistuttavaa kieltä tai tyyliä runojaan rakentaessaan. He erottavat runouden yksilöllisenä projektinaan yleisistä tapahtumista, joihin useimmat heitä ovat jollain tavalla osallisina. Poliittisesti heiltä löytyy keskinäistä solidaarisuutta, mutta runoudessa he ovat erillisiä persoonia: Ihmisiä, jotka vaeltelevat kotimaidensa kaupungeissa ja syrjäisillä maaseuduilla yhteiskunnissa, jotka muuttuvat yhä kovemmiksi alueen poliittisen-, taloudellisen- ja turvallisuustilanteen jatkuvien romahdusten johdosta.
Nämä runoilijat käyttävät hyödykseen melkeinpä mitä vain arkista ja saatavilla olevaa alkaen ihmisten päivittäisistä puheista aina nettisivustojen, sanomalehtien ja sosiaalisen median uutisiin. He poimivat tavallisia asioita arkielämästä ja muuttavat ne runoiksi. Joidenkin tämän sukupolven runoilijoiden kirjoittamisessa on myös häivähdyksiä musiikista sen monine sävyineen. Näin ollen monet heistä antavat vain vähän painoarvoa kirjallisuuden tiukoille perinteille ja pyrkivät aina ensin kokeilemaan uutta ennen kuin suoralta kädeltä tyrmäävät sen tai julistavat sodan sitä vastaan.
Nämä runoilijat hyödyntävät runoissaan erityisesti elokuvaa ja sen kohtausten pieniä yksityiskohtia. He rakentavat kollaaseja erilaisista kohtauksista niin, että lopulta aivan yksinkertaisesta tapahtumasta muodostuu kokonainen panoraamakuva. Joillain tämän sukupolven runoilijoilla on runoja, jotka on kirjoitettu kuin ne olisivat jonkinlainen yksilön itsensä pelastamisprojekti tai ”katalogi” sysimustan arkielämän katseluun. Se on dystopiaa, joka kuitenkin pohjautuu elettyyn tosielämään eikä siis ole täyttä mielikuvitusta.
Huomenna
niin surullisessa kaupungissa
runoilijat kuolevat iäti yksinäisinä
runoilijat kuolevat
ylimielisyyden vuoksi.
Ihsan Al-Madani
Lapsuuden vaikutus näkyy selvästi tämän sukupolven teksteissä, mutta ei niin, että se olisi vain onnellisten muistojen leikkikenttää, vaan elämänvaiheena, jota hallitsevat pelko ja ajatukset, jotka kaipaavat korjaamista, vailla taikapölyä. Tekstit voivat olla vain kyselyä, kuvausta tai voimakasta ilmaisua.
Nuori poika
Nuori poika pelottelee lintua
vain huvikseen ja ajankulukseen
eikä näe höyheniltä muuta
kuin jonkin kiviä peloissaan pakenevan,
kun sillä välin tyttö lähtee luokkahuoneesta
odottaen tuota samaista poikaa,
joka tulee
tekemään höyhenistä
materiaalia viihteelle ja pelolle.
Mukana on myös jotain suorastaan runouden “pyhyyden” loukkaukselta tuntuista, kun runoutta käytetään vain “ihmelääkkeenä” päivien hämmennykseen ja tuskaan tai kenties niiden ymmärtämiseen. Runous ei ole pyhää, vaan avoin areena niin kaikista syvällisimpien kuin pinnallisimpienkin ajatusten ilmaisua varten.
[…]
hyvässä tilassa rakasteluun,
huonossa tilassa runojen kirjoittamiseen.
Soufiane Elbali
Tämä sukupolvi kirjoittaa runoja, jotka ovat poikkeuksellisella tavalla arkipäiväisiä, mutta samalla syvällisen yksinkertaisia – jokapäiväisen elämän pienistä pöyhkeilemättömistä ja helposti ymmärrettävistä asioista. Tämä siitä huolimatta, etteivät he kirjoita sitä puhtaana runoutena tiiviine kielineen, innovatiivisine kielikuvineen ja tasapainoisine siirtymineen, mutta se on silti runoutta – jonka kautta voi ehkäpä ymmärtää myös alueella vuonna 2011 alkaneita poliittisia tapahtumia.
Suomennos: Aino Vesanen

