[Español]
Suom. Emmi Ketonen
Maailman ajat
Weinrichin mukaan sinä ja minä
käytämme kahdenlaisia
aikoja
ja ne molemmat avautuvat
samalla
kun kirjoitat tätä
tyytyväisenä etenet
alaspäin
laahaten ääntä
minun silmissäni
arvuutellen tulevaa:
Maailma on alkanut.
Maailmalla on oleva loppu.
Nämä ovat hänen esimerkkejään.
Mutta elät lauseen sisällä
missä merkitys laajenee
ja teot sykkivät
kuin kiiltomatojen viljelmä
polvistuneen yön alla:
Maailma oli alkanut.
Maailmalla olisi loppu.
Siitä mitä kerrotun maailman
ajassa tapahtuu
emme voi olla varmoja. Niinpä
nämä äänen rivit jatkaisivat kiertoaan
kunnes liukenisivat ei
minkään ja kaiken sekaan
kunnes sinä tai minä tai joku muu
panisi pisteen ja siirtyisi eteenpäin
ennen kuin vetäisi henkeä
ja joisi kahvitilkkansa loppuun
koska jo siinä vaiheessa
päivä olisi pitkällä ja kumahtaisivat
kellot temppelissä
tai roskiksessa.
Seppelöity runoilija
Verot harvemmin
ovat loistavia
mutta silloin kun ne ovat
ne saapuvat
uurnina
lippuina
lentokoneina
ja ilmaisina majoituksina
sellofaaniin
käärittyinä kukkina
jotka on nimetty LauraPalmereiksi tai laakereiksi
eikä niitä tarjota kaikille
Helmikuussa menin Tixtlaan
vastaanottamaan palkintoa
ja se vasta oli loistava vero
loistavassa paikassa
loistavine
äiteineen ilman loistavia lapsiaan
koska toisinaan
lähes aina
verot
ovat pimeitä
ja painavia
ja ostavat aseita
mustia
virallisia
tai katoavat
haihtuvat
muuttuvat
pankeiksi
jahdeiksi saariksi
valkoisiksi taloiksi
(joissa palaa musta valo)
kaukaisiksi taikatempuiksi
tai kranaatinheittimiksi
mellakkapoliiseiksi
ja patruunoiksi
kupruiksi
tai jotenkin niin sitä kutsutaan
iskuja
verisiä siviilejä
jotka ovat verojensa takia
loukkaantuneet
kuoliaaksi
Nimittäin yhtenä päivänä
lähdin Tixtlaan
vastaanottamaan
verokimppuani
ja yhdellä loistavalla
seinällä näin
pienen
sapluunakuvan jossa luki
”Äänestäminen tappaa”.
*Teoksesta Poesía morosa. Prositas de amor contra el SAT (”Verkkaista runoutta. Pieniä rakkaustarinoita Verohallintoa vastaan”, Ícaro Ediciones, 2022)
Xitlalitl Rodríquez Mendozan runo ”Maailman ajat” on inspiroitunut saksalaisen kielitieteilijän Harald Weinrichin ajattelusta. Weinrichin mukaan kielen aikamuodot ja aika itsessään ovat toisistaan riippumattomia. Aikamuodot tekstissä eivät toimikaan ajan osoittimina, vaan ne kertovat ennemminkin kirjoittajan asenteista. Toinen runo ”Seppelöity runoilija” sen sijaan ottaa kantaa kaikkeen siihen, mitä valtion verorahoilla tapahtuu.
Teksti: Emmi Ketonen
sivuvalo platform 