Suom. Jukka Mallinen
EHDOTUS
Lähdetään synkkään tyhjyyteen.
Osapuilleen 20 kilometriä synkkää tyhjyyttä,
ja sitten pitää kääntyä vasemmalle,
ja vielä parisataa metriä.
Juuri siinä on mainio baari ja paras espresso
yhdestä kenialaisesta kahvilaadusta.
Niillä on myös costaricalaista –
niille, jotka juovat kahvin maidon kanssa.
Mutta mitään muuta ei siellä ole,
kuten ei muuten asiakkaitakaan.
Siellä ei ole edes mihin ripustaa lakki – täysi tyhjyys.
YHDEKSÄSTOISTA VUOSISATA
XIX vuosisadan alku sattui XIX vuosisadalle.
Siihen aikaan kaikki elivät kuin XIX vuosisadalla.
Kaikki olivat jo perin kyllästyneitä XVIII vuosisataan,
ja XX vuosisata päätettiin jättää myöhemmäksi
hyvin vaikeana tehtävänä, joka ei ole heti ratkaistavissa.
Heillä oli sellaisia vuosia kuin esimerkiksi 1813, 1864,
tai vaikka 1887. Ja saattoi syntyä niihin,
mennä naimisiin ja kuolla. Saattoi tilata muotokuvan
kuvataiteilijalta ja hankkia audienssin kuninkaalta,
tai saattoi työskennellä vuosi vuoden perään kaivoksessa,
tai paimentaa lampaita. He pitivät kaikkea
XIX vuosisadan muodin mukaista –
kaikenlaisia hattuja, pantalonkeja, kauluksia,
tai väljiä puseroita ja ommeltuja huiveja.
He seurasivat maailman tapahtumien ja
henkilökohtaisten suhteiden kehitystä, kuuntelivat
oopperoita ja kävivät sirkuksessa. Vain tämän ansiosta
XIX vuosisata tapahtuikin. Nämä ihmiset veivät sitä
eteenpäin ja eteenpäin kuin höyryä puuskuttava veturi,
jonka eteen suoraan tehtiin raiteet. Niin oli koko XIX vuosisadan
ajan, kokonaiset sata vuotta. Eikä kukaan livistänyt.
ENNUSTE
Jo 10 vuotta sitten sanoin sinulle,
että tämä on ainiaaksi – nämä puut,
nämä niityt, nämä vastoinkäymiset.
Nämä vaatimattomat epävarmat voitot,
nämä tienvarsien kahvilat, jotka kauppaavat
tyhjää ilmaa ja epämuodikasta musiikkia.
Nämä päivät, kun vanhemmat tuovat lapsensa
ensimmäisen kerran kouluun,
tuntien kuristavaa huolen ja ilon sekoitusta,
nämä omenat, tämä usva aamuisin alangoilla,
tämä säilykeherne, joka koristaa maan ykkössalaattia.
Mutta sinä puhuit Shopping Malleista täältä horisonttiin,
kiiltäväkantisten aikakauslehtien nipuista suoraan kynnyksellä,
loputtomista kuusikaistaisista moottoriteistä,
jotka törmäävät suoraan mereen, öistä,
jotka muuttuvat päiviksi kuin yksi kova valuutta toiseksi.
Ja missä tämä kaikki on? Kysyn tätä sinulta
bussipysäkillä, jota koristaa vaatimaton ilmoitus
kahden taksin, tyttöjen katoamisesta, väriltään musta.
Se on printattu
toissapäivänä.
YLISTÄN SINUA
Kun maailman kaikista vanhoista kengistä
rakennetaan uusi Taj Mahal,
ja tämä ehkä viisikymmenvuotias tarjoilijatar,
joka vilkuilee opiskelijoiden urheilullista tyyppiä,
menee tupakalle kapakan oven taakse,
ja kun tyttö, joka on omistanut 3 vuotta anoreksialle,
iskee hampaansa tänä aikana ensimmäiseen hampurilaiseensa,
ja ihminen, joka soittaa torstaisin banjoa,
istuu suureen rämään autoon ja ajaa
horisontin taakse tai jonnekin lähimpään tankkauspaikkaan,
minä ylistän sinua, pitkiä villaisia mekkojasi ja
rintasolkia ja niiden suuria ovaaleja kiviä,
koska ei ole parempaa hommaa, kun ympärillä
vilahtelee sellaisia kuvaruutuja, liekehtii sellaisia askelmia,
ja jopa männynoksia hautaseppeitä varten
keräävät pyyhkivät hikeä ja hymyilevät.
ENSIMMÄINEN VALOKUVA MUSTASTA AUKOSTA
Tässä ensimmäinen valokuva
mustasta aukosta.
Siinä näkyy selvästi
musta aukko.
Miljoonat ihmiset riemuitsevat,
arvioivat tapahtumaa,
levittävät valokuvaa
sosiaalisissa verkoissa.
Valkoinen on valkoinen.
Musta on musta.
Aukko on aukko.
Naapuri, joka polttelee parvekkeella,
on naapuri, joka polttelee
parvekkeella.
Te luette nyt tätä tekstiä.
Eilen oli eilen.
Tarkistamme kellot tässä varmuuden
pisteessä.
Heilutamme toisillemme ikkunaan.
Vilkaisemme toisiamme.
Ja lähdemme eteenpäin.
KAUNEUS ALKAA AAMUSTA
Internet-radiosta
kuuluu kaunis laulu
valtameren takaa.
Verho ikkunan takana
liehuu kauniisti.
Kauniisti pitää hiekka
rannalla muodon,
jonka sille on antanut aalto.
Myyjätär torilla,
joka asettelee tomaatteja
myyntipöydälleen tietää:
”Kauneudella on merkitystä!”
Ja laittaa etummaisiksi
kaikkein täydellisimmät,
kaikkein vakuuttavimmat,
kaikkein kaikkeen valmiimmat.
Katto on tänään hyvin kaunis,
jähmettynyt, kuin puhtaan valkean laavan leikkaus.
Lakanat ovat kauniita ja hammasharjat.
Esineet, pitkin huonetta heitellyt,
jossa elät viikon.
Ranteesta otettu kello,
ja pöydällä lepäävä.
Lintujen huudot ja hiljaisuus niiden jälkeen.
Kaunis on tieto siitä, miten sinä
vietät tänään päivän
(lauantai – voi kaikkiaan olla istumatta
tietokoneen ääreen).
Kaunis on varmuus, että aamiainen
on erinomainen,
ja sitten – meri.
Mittarit menevät kauniisti punaiselle
ja sekin houkuttaa katsetta:
aaltoilu on ääripisteessään,
vilkkumista ennen leimahdusta.
Mutta älä pelkää myrskyn kauneutta,
se äimistyttää sinut miellyttävästi –
salamat, avautuvat,
pilvien kiehuva myrsky,
navakka karvas rajuilma.
Ja sitten jonakin hetkenä
kaikki äkisti jäähtyy, tulee vain jatkumaan.
Ikäänkuin oopperalaulaja ottaa jonkun nuotin,
ja kokeilee, kuinka paljon kykenee venyttämään sitä.
Kauneus on kuin kirja, jonka otit
kaupunginkirjastosta
ja joka on pakko joskus
palauttaa, mutta toistaiseksi se on laukussasi,
kosteiden pyyhkeiden, aprikoosipaketin,
vesipullon, avainnipun alla.
Nyt kipin kapin rannalle, ja siellä katsotaan
ja siellä vilkaistaan
ja siellä nähdään,
mikä kauneus vielä aukeaa
(jollakin työaika alkaa
myöhemmin).
Sergej Timofejev (1970) on venäjänkielinen latvialainen runoilija, mediataiteilija, toimittaja, DJ. Nykytaiteen portaalin Arterritory.com venäläisen version toimittaja. Hän julkaisi yhdeksän runokirjaa. Hänen runojaan on käännetty yli kymmenelle kielelle. Mediataiteilijana hän työskentelee runon, musiikin ja videon risteyksessä. Kirjoitti useita tekstejä suosituille latvialaisille esiintyjille (mukaan lukien laululle, jolla latvialainen Intars Busulis esiintyi Euroviisuissa vuonna 2009), sekä libreton Kristaps Petersonin oopperaan Mihail ja Mikhail pelaavat shakkia, lavastettu vuonna 2014 Latvian kansallisoopperassa. Yksi tunnetun latvialaisen runoryhmän Orbita perustajista ja jäsenistä. Vuosina 2011-2012 johti Latvian kulttuuriministeriön alaista kansallista kulttuurineuvostoa. Asuu Riiassa.

