Rodolfo Häsler
Käännös: Emma Toukonen
Lykantropian tutkitelma -runokokoelmasta
Lapsuus päätyy susien nielemäksi
Lapsuuden loppu lumoavine ihoineen
tauotta uupumukseen asti.
Intohimo riuhtaisee kohti kuolemaa kuin
ravistetun rautatammen salaisia siemeniä.
Kuolema päätyy susien nielemäksi,
kuin punaista verta, kuin punaista
sammuttamatonta leimua.
Eebenpää -runokokoelmasta
Veden ja tulen kiertokulku
Ääretön sisältää kaikki mahdollisuudet, kaikki lupaukset,
ja jos sukellat veteen et pääse ylös siihen osittain liukenematta
vertauskuvallisessa kuolemassa.
Liike ei koskaan pysähdy ja jokainen aalto täyttää sinut tarmosta,
väsymättömästi, ikuisessa menehtymisessään. Tämä on kasteeni.
Luomisen henki kohoaa kouriintuntuvasta käsin
etkä käsitä elämää ilman ylistystä tai uudistumista.
Tuli on poltteen ja pyytettömimmän antaumuksen oikeuttama,
kieli, joka uuvuttaa minua ja röyhkeydessään mainitsee minut uudelleen.
Se sulaa pakkauksessa yhdistääkseen sielun ja kehon,
joka on syttymätön salamanteri hurmoksessa.
Tuli asettuu määritelmän tilalle,
hienoin tila. Sen alkuperä on maallinen ja kohtalonsa taivaallinen,
ja huipulla se ravitsee sinua ihmeellisellä luonnolla.
Souk-el-hamra
Jos olisin luonut sekalaisen maailman
ja joku vaatisi minua siitä tilille
veisin hänet haistamaan lattialle liiskattuja hedelmiä.
Alusta lähtien olin varma, että muurahaiset
kulkivat alati jaloillani, päättäväisinä,
kuin liikkeetön kuu aukion kehyksessä.
Kumipuun vihreä tahra oven yläpuolella
syvällä varjossa, se on vieraideni todistaja
ja nuorukainen joka haaveili rakastajiensa väsymisestä,
myydään silmieni edessä
huudoilla tinkien, kauppatavarana, raa´asti
kuin pornossa.
Mikä huojennus että tylsät eurooppalaiset
lakkasivat valokuvaamasta moskeijaa perjantaisin.
Elämän muodonmuutos,
sellaiseksi nimeän sen mitä seinät suojaavat,
sillä tiedettyäsi omenoiden hinnan basaarissa
ja että valo lävistää taatelit
ei ole tapaa unohtaa
eikä syy ylistää suurempaa hurmaa.
Lima, Peru
Vaaran paljastuminen tekee kaupungista tavanomaisen
paikan. Kauhu vihjailee siitä, mitä täytyy tehdä
sellaisessa tilanteessa, sillä onhan kyse aina nopeimman uloskäynnin
etsimisestä silloin, kun väkivalta on tapa lähestyä
meitä itseämme. Tullakseen kohtalon herraksi
täytyy aterioida vaaraan lautaselta, täytyy pureskella siitä mehut irti
ja sulatella se päinvastaiseksi. Maa muodostaa kultaisia, pölyisiä
vuoria, joita tarvomme tyrkyttäen kehomme väreilyä,
painomme kipua, ja tajuamme, jos katsomme eteenpäin,
että kauhu, kuten Cesar Moro tietää, ei ole mitään muuta kuin
heikkoutta
kätkevä solmu. Ei kannata paeta kiusallista tekoa,
vaan tuntea vain että sinua ei ole valittu. Mikään
ei nauti ikuisesta menestyksestä ja taian juuri kumpua kauhistuksesta,
sen myrkytetystä suusta, hirmuisessa kutinassa. Me kaikki tuskailemme
hitaasti auringottoman taivaan alla, valon, joka läikkyy epävarmuuden
ruskean kankaan läpi, ja me kaikki valitamme kunnes pääsemme ulos,
kunnes onnistumme nielemään valaistun osamme.
Inger tallaa leipää
Joka päivää murramme säilyväksi valmistetun
leivän, juhliessamme maan valtakuntaa.
Meidän oleskelumme elävien keskuudessa
muuttuu henkilökohtaiseksi taipuessamme maan kuoren edessä.
Kaikista vahvin halaus on kärventävä tuli
joka muuttaa sen ihmeelliseksi elämäksi.
Jos väheksyt sitä, puhetaito hylkää sinut
jatkaen kulkuaan kohti maanpakoa,
sen lihaisa koostumus on muovautuva,
kykenevä kätkemään sielun.
Jos kiellät sen, yrittäessäsi pysyä loitolla saven stigmasta,
ravan roiskeet lentävät kuoleman edelle
mustaten jopa katseesi taivaanrantaa
matkareitti jonka epäselvän määränpään vaistoat.
Tarve nielaista leipä
on tie joka päättyy ei-mihinkään,
ainoastaan polton tuhka jää,
pelon sokkelo joka härnää tietoa.
Viiden sydämen ilmestys
Piedad Bonnettille, lukiessamme San Agustinin luostarissa, Barcelonassa.
Avaat kirjan, ensimmäinen sydän, sen merkitys,
sen pelottava kohtalo tekee sinusta nousevan
lukijan, joka odottaa matkansa loppuratkaisua,
matkan maagista merkitystä. Toinen sydän,
täten kuulen sinua, korttipakan kuningatar,
sinä kieriskelet luostarin hiekassa,
kun tuli sytyttää pokerin strategiat,
joissa tuuri korostuu. Ajattelu on kulho,
kolmas sydän, juot siinä punaista, ravitsevaa
mahlaa rauhoittuaksesi, elämän lempeä mehu
joka tahrii sormet kuin granaattiviini
hohtavan paperin yllä. Sydän, nyt se neljäs,
käyskentelet muurittoman kaupungin jalkakäyttävillä
ja jos rytmi katkeaa, ei ole paikkaa, mihin heittää ankkuri.
Voi ainoastaan lausua runoja, eloonjäämisen toivossa,
kuunnellessani sinua herään useita kertoja
epätoivoisen paperipeuran liikkeen edessä.
Risti kätesi luostarin kosteudessa,
yön vaistottu väri on tunnelma,
se on kutsu astua sisään ja hivellä avointa hedelmää,
viides, manteliin kätketty sydän,
yössä loikoileva, huomisen runo.
.
sivuvalo platform 