Daniel Rojas Pachas
Suomentanut Sara Sneck
Kirjasta Cristo barroco (Editorial Mago, Peru, 2017)
Kaupunki
Edeltävä kirjoitus
harjoitteli syntymistä
…
Jalaton ja kädetön Barthes
verkkokalvo kattilana ja vartalon tehdessä tietä
katsoi painia ihmeissään ja mielellään,
tuota urheilullista temppua, ”joka oli jo
rakenteeltaan alttiina asyndetonille ja anakoluutille,
katkoksen ja oikosulun muodoille”
…
Moottoripyörien voima
täyttää kadun väkivallalla.
Sataaviittäkymppiä ajavat pellet
toisaalta laittavat raivon koetukselle
toisaalla kumistin soi
ja hän
menettää hallinnan…
Toinen keskeytynyt veljestarina: Hah!
Etkö tykkää kuulemastasi? Saako se sinut vihaiseksi?
Ja mitä aiot tehdä sen eteen? No, Kaneda.
MITÄ AIOT TEHDÄ?
Sanojen rakennus…laukaukset hajottavat
kasvot ja koneiston…Coca-Colan mainostaulu
edeltää neonkaupunkia…
aikamoinen kokemus elää pelossa,
eikö? Sitä on orjuus.
Tämän tehtaan maisema (kyyneliä
sateessa) vain umpeutuu
ja hän…
on lykättyjen ilmestysten liikenne
kuin ääni sokealle
kuin humalaiset katseet jotka valehtelevat
origamiyksisarvisen edessä…
…
Kukkuloiden yllä, muovi ja verbi…
Replikantti, jengi,
kömpelö lapsi ja etsivä,
synnyttävät tuskaa…
Kaikki nämä hetket katoavat ajan kulkuun…
[Muut kielet herättävät minussa pyhää kaunaa]
(…) Sen evoluutio ja huojunta
ihokarvojen kasvu
raajojen haarautuminen
lihan nimeämisprosessi
ja jos helvettiä ei ole
missä on liha?
Peilien välinen todellisuus on lemmendialogi
sattuman varaan jätetty
”Ensimmäiset vieraat ympärillään
abstraktit viinit ja pöytähopeat”
jotka voisivat hyvin olla savi- tai puuveitsiä…
Järjestys luo paheen ylivallan
ja valtakunnan pienille liskoille jotka hourailevat olevansa
pieniä jumalia tai jotain enemmän kuin köysi
venytettynä apinan ja epävarman väliin
Kuin venäläinen ruletti…
(…) kaikki elävät organismit herättävät minussa
pyhää kaunaa.
Satumaiset vehkeilyt riippuvat siitä juonesta
jossa sanan pureminen
on kuin upottaisi hampaansa kosteaan häränselkään
KANNIBAALIHALKEAMAN ÄÄRETTÖMÄT SILMÄT
kaikkeen sisältyy oma kieltämisensä
välinpitämättömyyden keskeytetty genesis.
[Hänen erilaisten silmiensä räpäyksessä]
Vielä on vaellettavia etäisyyksiä
jotka tottunut katse on unohtanut
arjen kuiluun…
Ja hereillä
uneksimme huolimattomasta toivosta
kuin maneerisen ja silmäluomettoman jumalan anteeksiannosta
vartioiden sähköistä yötä
jossa syntyvät houraillaan
”olet lakannut kasvamasta, poika,
nyt alat kuolemaan”
avaa verhot
ja anna tuon verkkokalvon
rajuimmalla hetkellään
lävistää päästä päähän
varjosi pyhä sydän…
Kaunein heijastus on se
joka kääntyy unohduksen muuriksi
ja hän…
katosi sen yli.
kirjasta Mecanismo destinado al simulacro
(Municipalidad de Lima, Peru, 2022)
Hinostroza
Verenpurkaumat,
et ymmärrä mistä ne ilmestyivät.
Ylivuoto
muuttuu haavaksi
Kilpailu jota luulet olemattomaksi
sähköä sormissa – nuoruuden uhmaa –
Laulu jota jahtaat sumealla listalla.
Kasvojen naurunremahdukset
sulautuvat neoniin ja huumattu tyttö jättää
tanssilattialle kaiken
Joka päivä
ryömiviä katuja jotka hämärtyvät
ja keskusteluja
– aamuun asti venyneitä –
pelon piirittämän kaupungin huoneissa.
Auto vie sinut sieltä kohti lentokenttää.
Taas asfalttia, jota verhoavat
punaiset valot ja kadunkulmausten paistokärryt.
Neon
ja eilen läikkynyt vaahto
lähemmäs onnesi koittamista et tule pääsemään – kasarihitti,
täydellinen montaasiin
jossa joku treenaa otteluun.
– Kuuteen vuoteen en kirjoittanut, seitsemään en
julkaissut, ja ystävät alkoivat katsoa minuun
vinosti, ja muutkin jotka olivat hommassa mukana, kuin
34 vuoden iässä olisin jo has been, kirjallisuuden
himmennyt tähti.
Kohtaus vaihtuu. Tässä olen, leikkaamassa sinulle
paperisirkkoja, kuvioiden leikkaaminen sujui
minulla koulussa parhaiten. Voisin viettää tuntikausia näin,
katsellen kuinka irvistät – jonkinlainen
haukotus, tuijotat näyttöä oudon keskittyneesti –
– Mitä tapahtui Gary Cooperille. Vahva ja hiljainen tyyppi.
Hän ei ollut yhteydessä tunteisiinsa.
Teki vain sen mitä täytyi.
Martin Adán
Liikkeen hahmottelu.
Aseen valinta.
Viattomalla teeskentelyllä syrjäytetään kaikki mahtava
tyhjä asialista
ranteen oikeanlainen taivutus
haltioitunut lihas
ja täsmällinen etäisyys
kohteen
ja simulaatioon tarkoitetun mekanismin välillä.
Kaikki kartat valehtelevat kiinnittäessään tunteen
kuin taskuveitsi tuomittuna voitelemaan
kun kuolen
en haluaisi olla paikalla
Valheella
on sama syntymämerkki
kuin hänen kasvoillaan.
Monille tehtävä
tiivistyy ruumiiden kasaamiseen hyllylle.
Niin kuin hän joka leikkaa runon
ja päättää milloin painokoneet pyörivät
subjekti harjoittelee vanhoja strategioita
kaatuakseen tulen ja katanan edessä.
Kuin talonmies
joka lakaisee yön läpi valvoneita käytäviä.
Pölyn ja muovin krapulassa on vielä vähän elämää jäljellä.
Lihaksen toistuva taivuttaminen
on historian tavoittelua.
Fiktion simulointi
vain kätkee kirjoituksen
aineen alle.
sivuvalo platform 