Leonardo Teja: Hotellissa yöpyvä maanjäristys

[ Español ]

Leonardo Teja

Suomennos: Emma Toukonen

Hotellissa yöpyvä maanjäristys -romaanista

Yölliset hätäharjoitukset, näkymättömät sähkeiden lähettäjät, kieli joka kukkii keskellä korruptiotaan. Esta noche, el Gran Terremoto -romaanissa Leonardo Teja tutkii katastrofin monomaanisuutta nykymaailmassa. Teja rakentaa tulevasta  katastrofista kärsivää kaupunkia ammentamalla vaikutteita surrealismista ja absurdismin estetiikasta suurten avantgarde-prosaistien tapaan.

Päähenkilö Diego Pirita, säyseä kansalainen, jonka taustasta kerrotaan vain vähän, etsii töitä asuntonsa lähellä sijaitsevasta hotellista. Kaupunki on ja ei ole Mexico City. Kansalaiset saavat vapaasti totella hallituksen sanelemia monitulkintaisia käskyjä.

Kaupungin pitkään odottama maanjäristys muuttuu vähitellen antropomorfiseksi, vapahtajan tai Quetzalcoatlin hahmoksi, jonka tarkoituksena on saattaa voimaan uusi järjestys. Sitten kun se saapuu. Jos se siis saapuu.

Sillä aikaa Diego kohtaa oikeusjärjestelmän, jonka säännöt kerrotaan vasta kun ne on rikottu, navigoi hämyisän ja vaeltelevan kielen läpi ja vierailee hotellihuoneessa, joka on varattu erityisesti Suurelle Maanjäristykselle.

Lyhyet luvut eivät estä eteenpäin virtaavan kerronnan kauhistuttavaa ja unenomaista tunnelmaa. Maanjäristyksen pitäisi päättää ahdistava odotus, mutta se avaakin uuden simulakrumien sarjan.

Tänä yönä Suuri Maanjäristys (katkelma) 

Otin yleisavaimen ja kutsuin hissin. Heti kun hissin ovet avautuivat toiseen kerrokseen, huomasin, että lakanoita, kenkiä ja muita tavaroita oli levitelty vanaksi pitkin käytävän mattoa. Jotkut valoista vilkkuivat. Huoneiden ovet olivat tämän lisäksi apposen auki. Osa ovista oli kiinni vain yhdestä saranasta, kuten junassa viestejä vastaanottavat ihmiset junan ollessa jo liikkeellä.

Astuin sisälle yhteen oikealla sijaitsevista huoneista, jossa minua odotti utuinen näky; poliisi viikkasi huolellisesti sängylle selkä minuun päin tervetuloa-lippua Suurelle Maanjäristykselle. Vaivaannuin näkemästäni ja palasin uudestaan käytävään. Kun kävelin jonkin matkaa poispäin, kuulin poliisin äänen, joka pyysi etten menisi ennen kuin olisin avannut hänelle kuumavesihanan, sillä hänen piti ajaa partansa tilaisuutta varten.

En palannut.

Halusin mieluummin tarkistaa seuraavat huoneet. Missään niistä ei ollut merkkejä Suecasta. Kutsuin häntä huudoin ja radion välityksellä. Aloin ravata pitkin hotellin käytäviä, vaikka se sai minut vihaiseksi. Muutaman minuutin jälkeen eksyin. Useiden huoneiden numerot oli revitty irti tai yllättäen vaihdettu. Jotkut huoneiden ovista eivät olleet enää auki kuten alussa, ja ennen niiden avaamista minun tuli koputtaa. Kukaan ei tietenkään vastannut koputuksiini.

Tunnistaessani yhden paikoista, jossa olin jo ollut tai jossa olin luullut olevani, aloin voida huonosti. Huone, joka oli tarkoitettu Suurelle Maanjäristykselle, oli tyhjä. Huoneessa aiemmin ollut poliisi oli käynyt makuulle huoneen oven suulle. Hän päästi minut sisälle huoneisiin aina kun pyysin, mutta kieltäytyi auttamasta minua etsinnöissä. Hän sanoi, ettei voinut poistua paikaltaan suoraan ylemmältä johdolta annettujen käskyjen vuoksi. Kiitin poliisia avuliaisuudesta, vaikka epäilinkin hänen kostavan minulle, koska en ollut palannut ensimmäisellä kerralla avaamaan hänelle kuumavesihanaa. Minusta vaikutti jopa siltä, että hän nojaili eri oviin vain hämätäkseen minua.

Hetken päästä olin varma, että olin ollut kaikissa toisen kerroksen huoneissa. Epäröin laajentaa etsintöjä hotellin muihin osiin, mutta kun laitoin ties monennenko kerran radion päälle kutsuakseni Suecaa, luulin kuulevani hänen naurunsa. Olin vain lyhyen matkan päässä kuumavesihanapoliisista, ja vaikutti siltä, että hänkin oli kuullut saman kuin minä, koska sanoi:

—Kuulitteko naurun?

—Kyllä, kuulin.

Päätin tehdä vielä yhden kierroksen ennen kuin luovuttaisin. Laahustin verkkaisesti eteenpäin. Haravoin hotellin käytävät kuitenkin siten, että tämän viimeisimmän etsinnän jälkeen voisin tuntea tehneeni kaikkeni. Minulla oli jano, mutta en halunnut juoda enää huoneiden vesihanoista. Etsin poliisia hyvästelläkseni hänet löytämättä häntä kuitenkaan mistään. Arvelin, että hänen vuoronsa oli jo päättynyt ja ulkona valkenisi pian aamu. Kun suuntasin portaisiin, kuulin Suecan tukahtuneen naurun jostain hyvin läheltä. Käännyin ja painoin korvani vasten huoneen ovea, jonka takaa arvelin naurun kuuluvan. Huoneesta kantautui lisää ääniä. Vaikka huone ei ollut ainoa, josta olin tänä yönä kuullut jotain, päätin tällä kertaa mennä sisälle. Huolimatta siitä, että lukko aukesi helposti, en kyennyt avaamaan ovea. Vaikutti silti, että sen toisella puolella oli jokin este. Työnsin ovea voimalla ja onnistuin pääsemään oviaukosta huoneeseen vetämällä samalla vatsaani sisään. En saanut hetkeen happea.

Muutama askel sisäänkäynniltä oli poikkeuksellisesti vaatekaappi, jonka ovissa oli ovaalin muotoiset peilit. Joku oli kaapin takana ja ravisteli sitä. Tarkemmin sanottuna joku seisoi kaapin keskellä kaapin ovet puolittain auki siten, että oli mahdollista nähdä ainoastaan hänen kenkänsä. Muutoin tuijotin peilistä omaa kuvajaistani, joka lähestyi kaappia. Vaikutti siltä, että henkilön oli vaikea liikuttaa jotakin esinettä kaapin perällä. Lähestyin kaappia hitaasti, kunnes erotin selkeästi kuvani peilistä. En tahtonut hyväksyä, että näytin homssuiselta mieheltä, joka ei kyennyt hillitsemään huuliensa tärinää.

Vilkaisin vaatekaapin oven taakse ja näin, miten Sueca asetteli kuumavesihanapoliisin päätä paikoilleen. Poliisi vaikutti kuolleelta tai vähintäänkin täysin tajuttomalta. Hän nukkuu, selvensi Sueca kuin lukien ajatukseni. Hän ansaitsee sen, hän on valvonut koko yön. Sen jälkeen Sueca kysyi, mitä tein hotellilla ja enkö ollut huolissani hotellin vastaanotosta. Vastasin, että kaikki olivat rynnäkön seurauksena kadonneet. Kysyin häneltä, miksei hän ollut vastannut huutoihini. Jostain syystä kuiskasin, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Sueca silitti niskaani ja kasvojani samalla käden liikkeellä. Tunsin olevani pölyinen ja likainen hänen kätensä alla. Sueca sanoi olevansa lopen uupunut. Olisi hänen mukaansa parempi, jos näkisimme myöhemmin. Hän haukotteli niin lähellä kasvojani, että pystyin haistamaan hänen vähän happaman hengityksensä. Hengitin sen kaiken sisääni. Sen jälkeen hän meni sänkyyn. Sueca ehdotti minulle, että nukkuisimme hetken. Seurasin häntä myöntyvästi. Sitä ennen telkesin kuitenkin vaatekaapin oven tuolinjalalla, jonka löysin huoneesta. Kun jätin viikatut housuni tuolille, kuulin Suecan kuorsaavan. Heti kun olin asettunut hänen viereensä, aloin vaipua uneen. Halasimme hetken, minä ja hän. Kun Sueca yritti irroittautua syleilystäni, vedin nenäni irti hänen niskastaan. Heräsin kaksi kertaa vaatekaapin sisällä olevan poliisin liikkeisiin.