Hotellissa yöpyvä maanjäristys: Leonardo Tejan proosa



Leonardo Teja

( español )

Suomennos: Emma Toukonen

Hotellissa yöpyvä maanjäristys

Yölliset hätäharjoitukset, näkymättömät sähkeiden lähettäjät, kieli joka kukkii keskellä korruptiotaan. Esta noche, el Gran Terremoto -romaanissa Leonardo Teja tutkii katastrofin monomaanisuutta nykymaailmassa. Jatkaen suurten avangarde-prosaistien perinnettä, Teja ammentaa kielen surrealistisesta purkamisesta ja absurdeista estetiikoista rakentaakseen tulevasta katastrofista valittavan kaupungin. Päähenkilö Diego Pirita, rauhallinen kansalainen, josta taustasta kerrotaan vain vähän, etsii töitä asuntonsa lähellä sijaitsevasta hotellista. Kaupunki on ja ei ole Mexico City. Kansalaisilla on täydellinen vapaus totella epäselviä hallituksen sääntöjä. Kaupungin pitkään odottama maanjäristys ottaa vähitellen ihmisenkaltaisen hahmon, vapahtajan tai Quetzalcoatlin, joka asettaa voimaan uuden järjestyksen. Kun se saapuu. Jos siis saapuu. Sillä aikaa Diego kohtaa oikeusjärjestelmän, jonka säännöt kerrotaan vasta kun ne on rikottu, navigoi mahdottoman läpinäkymättömän ja vaeltelevan kielen läpi ja vierailee hotellihuoneessa, joka on varattu erityisesti Suurelle Maanjäristykselle. Lyhyet luvut, jotka muodostavat kerronnan, eivät estä kamalan ja unenomaisen virtauksen vaikutelmaa. Ihmismäisen maanjäristyksen ilmestyminen, jonka pitäisi päättää ahdistava odotus, avaa uuden simulakrumien sarjan.

Esta noche el Gran Terremoto 

Otin pääavaimen ja kutsuin hissin. Heti kun hissin ovet avautuivat toiseen kerrokseen, näin että mattoa pitkin lojui lakanoiden, kenkien ja muiden tavaroiden sotku. Jotkut valoista vilkkuivat. Lisäksi huoneiden ovet olivat apposen ammollaan ja jotkut niistä olivat kiinni vain yhdestä saranasta, niin kuin ihmiset jotka vastaanottavat viestejä kun juna on jo matkalla.

Astuin sisään yhteen huoneeseen oikealla jossa minua odotti hatara ja kummallinen tilanne; selkä minuun päin, poliisi viikkasi huolellisesti sängyn päällä tervetulolippua Suurelle Maanjäristykselle. Vaivaannuin näöstä ja palasin uudestaan käytävään. Kun kävelin jonkin matkaa poispäin, kuulin poliisin äänen joka pyysi etten menisi ennen kuin olisin avannut hänelle kuumavesihanan, sillä hänen piti ajaa parta tilaisuutta varten.

En palannut.

Tarkistin mieluummin muut huoneet. Missään niistä ei ollut merkkejä Suecasta. Kutsuin häntä radion välityksellä ja huudoin. Aloin ravata pitkin käytäviä vaikka vihasin sitä; muutaman minuutin jälkeen eksyin kierroksiin. Useat huoneiden numerot oli revitty irti tai ne olivat vaihtuneet oikukkaasti. Jotkut ovet eivät olleet enää auki kuten alussa ja minun piti koputtaa ennen kuin yritin avata ne. Tietenkään kukaan ei vastannut.

Aloin voida huonosti kun tunnistin yhden paikoista jossa olin jo ollut, tai jossa olin luullut olevani, esimerkiksi Suuren Maanjäristyksen huoneen. Poliisi ei ollut enää sisällä, vaan hän oli käynyt makuulle oven suuhun. Hän päästi minut sisään aina kun pyysin, mutta kieltäytyi auttamasta etsinnöissä. Hän sanoi, ettei voinut poistua paikaltaan suoraan ylemmältä johdolta annettujen sääntöjen vuoksi. Kiitin häntä hyvistä aikeista, mutta epäilin hänen kostavan minulle, koska en ollut palannut silloin ensimmäisellä kerralla avaamaan hänelle kuumavesihanaa. Sain jopa vaikutelman, että hän nojaili eri oviin hämätäkseen minua.

Hetken päästä olin varma, että olin ollut kaikissa toisen kerroksen huoneissa. Epäröin laajentaa etsintöjä hotellin muihin paikkoihin, mutta kerran kun laitoin radion päälle kutsuakseni Suecaa, ties monennenko kerran, luulin kuulleeni hänen naurunsa. Olin vain lyhyen matkan päässä kuumavesihanapoliisista ja vaikutti siltä, että hänkin oli kuullut saman koska sanoi:

              Kuulitko naurun?

Kyllä, kuulin.

Päätin tehdä vielä yhden kierroksen ennen luovuttamista. Etenin hitaasti, askeleni matelivat matolla, mutta haravoin käytävät siten, että tämä viimeinen etsintä jättäisi minut tyytyväiseksi. Minulla oli jano, mutten halunnut juoda enää  huoneiden hanoista. Etsin poliisia jättääkseni hänelle hyvästit. Hän ei ollut missään, arvelin että hänen vuoronsa oli päättynyt ja ulkona valkenisi jo aamu. Kun suuntasin portaisiin, kuulin Suecan tukahtuneen naurun jostain hyvin läheltä. Käännyin ja painoin korvan ovea vasten, josta luulin äänen tulleen. Kuulin lisää ääniä, vaikka olin kuullut melua muillakin ovilla sinä yönä. Päätin mennä silti sisään. Huolimatta siitä, että lukko aukesi helposti, en kyennyt avaamaan ovea. Vaikutti silti, että toisella puolen ovea oli jokin este. Työnsin ovea voimalla ja onnistuin pääsemään sisään vetäen vatsaani sisään. En saanut hetken ajan happea.

Tavallisuudesta poikkeavasti, muutama askel sisäänkäynniltä, oli vaatekaappi jonka ovissa oli ovaalinmuotoiset peilit. Joku oli sen takana ja ravisteli sitä. Tai paremminkin sanottuna, joku  seisoi sen keskellä ovet puolittain auki ja oli mahdollista nähdä ainoastaan hänen kenkänsä, kaikki muu oli omaa kuvajaistani joka lähestyi kaappia. Tavalla jolla kaappi tärisi, vaikutti siltä että henkilön oli vaikea liikuttaa jotain sen perällä. Lähestyin hitaasti kunnes erotin selkeästi kuvajaiseni. Kieltäydyin hyväksymästä, että olin tämä rähjäinen mies ja kykenemätön hillitsemään huulieni tärinää.

Vilkaisin vaatekaapin oven taakse ja näin juuri hetken, kun Sueca asetteli kuumavesihanapoliisin päätä, hän vaikutti kuolleelta tai täysin tajuttomalta. Hän nukkuu, selvensi Sueca, kuin olisi lukenut ajatukseni. Hän ansaitsi sen, on ollut niin pitkä yö. Sen jälkeen hän kysyi mitä tein siellä, eikö minua huolettanut hotellin vastaanotto. Vastasin ettei kukaan ollut jäänyt paikalle rynnäkön jälkeen. Kysyin häneltä miksei hän ollut vastannut. Jostain syystä kuiskasin, vaikkei se ollut tarkoitukseni. Sueca silitti niskaani ja kasvojani samalla liikkeellä, tunsin olevani pölyinen ja likainen hänen kätensä alla. Hän sanoi olevansa poikki, että näkisimme myöhemmin. Hän haukotteli niin lähellä kasvojani että pystyin haistamaan hänen hengityksensä, se oli vähän hapan. Hengitin sisään kaiken. Sitten hän meni sänkyyn ja ehdotti minulle, että nukkuisimme hetken. Suostuin seuraamaan häntä, sitä ennen  telkesin vaatekaapin oven tuolinjalalla jonka löysin huoneesta. Sillä aikaa kun jätin viikatut housuni yhdelle tuolille kuulin Suecan kuorsauksen. Heti kun olin asettunut hänen viereensä uni alkoi ottaa minusta vallan. Halasimme hetken, minä ja hän. Kun hän yritti irroittautua syleilystäni  vedin nenäni irti hänen niskastaan. Kahtena kertana heräsin vaatekaapin sisällä olevan poliisin liikkeisiin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s