Lue joitakin Maailman kirjat 2013 -tapahtumassa kuultuja runoja tästä / You can read some of the poems presented at Maailman Kirjat 2013 here:
PAUL BOURGEOIS
Paul Bourgeois on kanadalainen dokumenttien ja musiikkivideoiden tuottaja, opettaja, runoilija ja The Blue Monsters -bändin jäsen. Hänen musiikkivideonsa “I Go Down” on ollut esillä The Sprout Film -festivaalilla New Yorkin taidemuseossa. Lukuisissa maissa asunut ja työskennellyt Paul on nyt asettunut Suomeen perheineen.
Paul Bourgeois is from Canada. He holds degrees in English Literature, Multimedia, and Library Sciences. He has lived and worked in India, Nepal, Japan and the Czech Republic. He makes short films as well as writes poetry and has been working on the same novel for over 25 years. He now resides in Finland with his family.
“To Ginsberg to Myself”
Czech Republic, 1994
A letter written in love to myself:
I don’t know who I am, with
the keyboard at my right hand
and a shot glass
three quarters full of some rare piece
of marginal knowledge, slipping,
doing the whiskey wiggle down my throat
into my bowels
away from life. It would be a thing
to face death and survive, I think,
remain sane
and yet the same.
I’m on the short
road to God, if God
is death enlightenment.
“Ginsbergille Itselleni”
Tsekin tasavalta, 1994
Kirje laadittuna
rakkaudella itselleni:
En tiedä kuka
olen, tämä
näppäimistö oikealla kädelläni
ja shottilasi
kolme varttia täynnä jotain harvinaista
marginaalista tiedonjyvää, valuen,
tanssien viskin viipotusta kurkusta alas
sisuksiini
elämästä pois. Olisipa jotain
kohdata kuolema ja selvitä, luulisin,
pysyä järjissään
ja silti samana.
Olen oikotiellä
Jumalan luo, jos hän
on kuolematietoisuus.
(käännös Heta Pukki)
ZOILA CRESPO MOREYRA de FORSS
Zoila Crespo Moreyra-Forss on perulainen toimittaja. Zoila on myös espanjan tuntiopettaja ja työskennellyt lähihoitajana viimeiset viisi vuotta. Hän on kirjoittanut runoja lapsuudesta asti. “Revontuli” on runokokoelma, joka on esitetty vuonna 2012 Tuusulan järven rannalla työkavereille, ystäville ja opiskelijoille. “Mi esencia”, “Olemukseni”, on varhaisia Perun ja uusia Suomen runoja. Nykyään Zoila kirjoittaa myös lastensatuja, joissa muun muassa pohditaan eläinsuojelua.
Infinito
Los números hablan,
me susurra la noche.
En el abandono de la palabra
se encuentra el camino a la exactitud.
No más encierros en un punto final,
no más sobreentendidos ni adivinanzas.
Los números son el único camino a la eternidad,
amos del tiempo sin género alguno,
viajeros del espacio en la velocidad del adjetivo muerto.
Ahí donde hay mudez comienza el paraíso,
luego del puente purgatorio de nuestra lengua.
Ääretön
Numerot puhuvat,
sen yö kuiskasi minulle.
Sanan hylkäämisessä
piilee täsmällisyyden kaava.
Ei enää viimeisen pisteen lukkoja,
ei ilmaisuja, saati arvoituksia.
Numerot ovat aikamuodon suvuttomia haltijoita,
avaruuden matkaajia kuolleen adjektiivin nopeudella.
Numerot ovat ainoa polku ikuisuuteen.
Mykkyydestä alkaa paratiisi,
kielemme puhdistumisen jälkeen.
DAVID GAMBARTE
David Gambarte on Suomeen kotiutunut espanjalainen runoilija ja kirjailija. Davidin runoja on kuultu lukuisissa kirjallisuusaiheisissa tapahtumissa Helsingissä. Vuonna 2012 hän julkaisi myös novellikokoelman “Cuentos Expatriados”.
David Gambarte was born in Barcelona, Spain, in the late seventies. Since its launch in 2006, David’s blog “las golondrinas etcétera” (http://lasgolondrinasetcetera.blogspot.fi/) has been home to his poems and short stories. In 2012 he published a collection of short stories titled “Cuentos Expatriados”, and some of his poems and other works have been reviewed on literature sites and blogs. He regularly participates in the literature circles organized by the Latin-American Cultural Centre, and in the literature workshops held in Arkadia.
Ciudad
Llueve,
y siento que eso es lo único que no me es ajeno.
Parece que aún es temprano,
y parece
que alguien ha regado el alba.
Las palomas manchan el empedrado con un color de alta mar;
observo -desde el balcón y en silencio- la calle Baluard
y aún te veo allí, en la playa de la Barceloneta,
jugando conmigo.
El agua opaca esta insoportable Barcelona
y no aguanto esta ciudad porque ya no estás aquí;
odio a los espejos porque ya no te veo en ellos,
no me tolero como ser
porque ya no te tengo conmigo.
Porque ayer aún estabas,
hija mía;
aún respirabas este aire insalubre.
Y ahora mismo veo que el paseo está sucio de gente.
Otra vez,
como cada día.
¿Será que cerré los ojos y pasaron diez años?
Dos vidas;
pasaron dos vidas.
Hoy es, para todos ellos, un lunes más,
pero ahora, en esta lluviosa Barcelona,
somos dos personas menos.
Kaupunki
Sataa,
ja minusta tuntuu että vain se ei ole minulle vierasta.
Nähtävästi on vielä aikainen aamu,
nähtävästi
joku on kastellut sen.
Kyyhkyset täplittävät kiveyksen syvänmeren värillä;
tarkkailen – hiljaisuudessa parvekkeelta – Baluardin katua
ja näen sinut yhä siellä, Barcelonetan rannalla,
pelaamassa kanssani.
Samea vesi tekee Barcelonasta sietämättömän
en kestä tätä kaupunkia koska et ole täällä;
inhoan peilejä koska en enää näe sinua niissä,
en kestä itseäni
koska et enää ole kanssani.
Koska eilen vielä olit,
tyttöni;
hengitit vielä tätä epäterveellistä ilmaa.
Nyt näen että katu on likainen ihmisistä.
Taas kerran,
kuten joka päivä.
Onko niin että suljin silmäni ja kului kymmenen vuotta?
Kaksi elämää;
kului kaksi elämää.
Tänään on, kaikille heille, yksi maanantai muiden joukossa,
mutta nyt, tässä sateisessa Barcelonassa,
olemme kaksi ihmistä vähemmän.
(Käännös: Johanna Suhonen)
SAARA KAHRA
Saara Kahra is Finnish, yet currently writes more vividly in English. At the age of thirteen her first poem was published in a local magazine and later her poems have found their way to literary web pages and an anthology of stage poetry. She prefers to write for the ear rather than the eye and has found open mics a way to move from page to stage. Saara is grateful to Helsinki Writing Circle, Arkadia Bookshop and Helsinki Poetry Connection for bringing new literary energy and open mic opportunities to Helsinki.
Totalitarian gymnastic tricks
I am the one from the mental South
from warm waters, luke colors and muddy speech.
I am the one used to comfort,
Samsung and side orders.
I am the mirror-neighbor-friend-turned-foe, who loves to hate you and hates to love you –
yet I meet you.
I am the one who meets you barely
yes at the border
on both sides of which monuments have been raised in cheerful reminiscence
of victories
tribularities, ridicularities,
of parades, fates and dates stretching behind me like mosaic
like totalitarian gymnastic tricks,
where billions of arms are raised
all but yours.
Those are the ones
that I only barely meet
at the border of two republics
where the same notion greets.
Yes we are stuck sharing same intestines
and suspicions of nuclear, of hostile visitors
about to join a rehearsed tour of highlights and orders
yet only barely escape to the border,
where again
we can safely feel equally threatened.
Sure of your own thing
meet me at the border
and I will never come again.
Totalitaarinen voimistelunäytös
Minä – kuulun mieleltäni etelään.
Tulen sieltä, missä vedet ovat lämpimiä, värit haaleita ja puheet veteliä.
Minä olen mukavuuteen tottunut,
Samsungiin ja herkkuihin.
Olen peilukuvastanaapuriksiystävästäviholliseksi muuttunut, rakastan vihata sinua ja vihaan
rakastaa
sinua, ja silti
kohtaan sinut.
Olen se, joka täpärästi kohtaa sinut
niin – rajalla,
jonka molemmin puolin
muistomerkkejä on istutettu hilpeästi muistuttamaan
voitoista
vastoinkäymisistä ja älyttömyyksistä,
kulkueista ja kohtaloista, määrätyistä päivistä
jonoiksi asti tai mosaiikiksi
kuin totalitaarisiksi voimistelunäytöksiksi
jossa miljardi kättä kohoaa,
mutta sinun eivät.
Ne ovat kädet,
jotka vain vaivoin kohtaan
kahden tasavallan rajalla
saman käsitteen kohdalla.
Niin me olemme jumissa samoissa sisäelimissä
epäilyissä ydinvoimasta
vihollisvierailijoista,
jotka juuri kohta saavat osallistua opeteltujen kohokohtien ja käskyjen kiertueelle,
mutta vain vaivoin karkaavat sille rajalle,
jossa me jälleen voimme
tuntea olomme yhtä uhatuiksi.
Omastasi aivan varmana
tapaa minut rajalla,
enkä palaa enää koskaan.
LUIS MIRELES-FLORES
Luis Mireles-Flores on Helsingissä asuva meksikolainen runoilija. Ennen Suomeen asettumistaan hän on asunut Englannissa ja Hollannissa. Luis on opiskellut filosofiaa sekä taloustiedettä. Hänen kirjansa “El turno de la sombra” (“The turn of the shadow”) on tyyliltään abstrakti ja saanut vaikutteita latinalaisamerikkalaisesta modernismista.
Luis Mireles-Flores is a Mexican poet currently living in Helsinki. His academic education is in philosophy and in economics. He has spent a number of years living abroad, especially in England, The Netherlands, and Finland. His book El turno de la sombra “The turn of the shadow” shows a relatively abstract compositional style and perhaps influences from Latin-American creationism and modernism.
Rescoldos de la sombra
Hay quienes revisten la palabra en alamares.
Otros la prefieren seductora y ataviada en lupanar colorido.
Yo pretendo mostrártela desnuda.
Parábola desnuda la palabra.
Una palabra desnuda se posa sobre tu hombro y canta.
La mujer es como una palabra ardiente:
su caricia provoca el temblor del alma.
La palabra desnuda compite con la mujer por el corazón del hombre.
Como el árbol de la sabiduría,
la palabra desnuda es equidistante del horizonte
y del ombligo del mundo.
El ardor del hombre viene del interior de la palabra
cuando ésta se desnuda frente a sus ojos en nocturno alarde.
¿Quién va con la palabra desnuda en la boca?
¿Quién viene con ella embriagándose de vida?
La palabra desnuda surge del juego arcaico de espirales.
La palabra desnuda es una espiral hambrienta,
misterio parabólico que atiza el sentimiento del hombre.
Abre bien los ojos de tu frente y de tu pecho,
relaja el rostro y embadúrnate la sangre
con el aceite sagrado de las ensoñaciones.
Crepita invocando la palabra desnuda.
Varjon hiillokset
On niitä jotka ylipukevat sanan hepeniin.
On toisia jotka pitävät siitä enemmän viettelevänä ja värikkääksi bordelliksi koristeltuna.
Minä yritän riisua sen alastomaksi.
Sana on alaston vertaus.
Alaston sana laskeutuu olkapäällesi ja laulaa.
Nainen on kuin palava sana:
hänen hyväilynsä saa sielun värisemään.
Alaston sana kilpailee naisen kanssa miehen sydämestä.
Kuin viisauden puu,
alaston sana on yhtä kaukana horisontista
ja maailman napa.
Miehen intohimo tulee sanasta
sen heijastuessa miehen silmiin tummana ja öisen paljaana.
Kuka tulee kantaen alastonta sanaa suussaan?
Kuka tulee kantaen sitä harteillaan, elämästä huumaantuneena?
Alaston sana kumpuaa spiraalien ikivanhasta leikistä.
Alaston sana on nälkäinen spiraali,
kuvaannollinen mysteeri joka hämmentää miehen tunnetta.
Avaa suuriksi otsasi ja rintasi silmät,
rentouta kasvosi ja voitele veresi unelmoinnin pyhillä öljyillä.
Pala rätisten ja synnytä alaston sana.
(Käännös: Johanna Suhonen)
Sivuvalo Platform 