Kuva: Francisco Ovando
[Español]
Hernán Bravo Varela
Suomennos: Teo Aiha
IKINÄ EMME PAIMENTANEET laumaa.
Saatoimme kokoontua vain
keskustellaksemme poikamieheydestämme.
Ikinä
emme ratsastaneet raudikoilla. Kuljimme pareissa,
toisiamme kengittäen, sovittaen kannuksia
vauhdin kärsimykseen.
Ikinä
emme pukeneet ruutupaitaa tai lehmipojan hattua:
alastomuus hämmensi meitä emmekä luottaneet
ruumiiseen alusvaatteisillaan.
Ikinä
emme menneet naimisiin tai saaneet lapsia.
Kuvittelimme itsellemme steriilin
lemmikin ja asunnon runsaalla huonekorkeudella.
Ikinä
meillä ei ollut salattuja rakkausjuttuja.
Me olimme näkyvillä, kuin kaskut, yleistä omaisuutta.
Ikinä
emme kavunneet vuorille tai lähteneet kalaan
nostamaan taimenta virrasta.
Et ikinä
tule soittamaan huonosti huuliharppua.
Et ikinä
tule iskemään nenääni verille.
Mutta voimme soittaa toisillemme
itsenäisyyspäivän iltana, hirnua ja kuopia maata
menettää järkemme hallituissa olosuhteissa.
MEITÄ TUONNEMPANA on hiekkaranta
kahdella auringolla. Välilasku matkalla paratiisiin,
josta vain harvat palaavat. Hotelli
joka käsittää yhden ainoan peilittömän huoneen
jonka sisustus on avoin ikkuna;
sen vuoteeseen on sijattu morsiuslakanat
joille ilmastointi antaa viimeisen silauksen
kun vastasyntynyt lähtee huoneesta, se jakautuu
kahteen puoliskoon ja nuo kaksi kävelevät kylille
unohtaakseen ja harjoittaakseen turismia.
Tuonnempana
on kolmansia jotka eräänä sunnuntaina herättävät meidät
tarinastamme pakottaakseen meidät kuuntelemaan
omansa. ”Omapahan on tappionsa”, he sanovat
ja me sanomme. Ja puhe käy seuraussuhteista
ja puutarhanhoidosta, vanhenemisesta,
kotoperäisten lintujen maastamuutosta,
ja tulee toisia.
On aika sanoa se
epätäsmällisesti, tarkentaen takaisin meihin,
miehiin valkoisine kukkakimppuinemme
jotka keskipäivällä räpyttävät morseaan,
kuin hiekka jonka näet peittyvän jälkiin
veden alla, muistuttaakseen muodosta joka meillä oli
esihistoriallisten olioiden noustessa kuivalle maalle,
sulkematta ovea, vailla sukupuolta, koskaan palaamatta.
(KUKIN OMAANSA)
Järven rannalla poikamiehet
voisivat kaikessa rauhassa syventyä tähtitaivaaseen
mutta heidän keskittymisensä herpaantuu nopeasti.
Nyt
poikamiehet loikovat nurmella ja
viskovat pikkukiviä järveen hukuttaen kaksi
tai kolme tähteä ennen kuin vesi
saa jälleen takaisin tyynet kasvonsa.
Iltakahdeksalta laituri valaistuu;
he sytyttävät nuotion. Poikamiehet
tupakoivat ja kilistävät, aterioivat ja käyvät maaten
järven rantaan. Tulikärpäset
kokoontuvat, hehkuvat, hajaantuvat.
Lake Anna, Virginia, 24. toukokuuta 2008
OVI ON auki tai kiinni.
Siitä on seurauksena oivallus,
kysymys kauneudesta likeisessä valtakunnassa,
laavalasisen peilin vastaus.
En tiedä
ketä me seuraamme, mutta hyörimme kuin hyrrät
hamuten langanpäätä, joka saattoi meidät liikkeeseen.
Siinä tapa jolla itsemme koristelemme:
meitä yököttäneet kiireellistyvät, hämärtyvät
Sivuvalo Platform 