Ariana Harwicz | La débil mental (katkelma)

[Español]

Suomennos: Teo Aiha



EN OLE KOTOISIN MISTÄÄN. Maailma on onkalo, kivinen, musertava sydän, huimaavan litteä. Maailma on sysimustin ruoskaniskuin silvottu, haulikoin ja myrkkynuolin telottu kuu. Kuinka syvälle täytyy kaivaa saadakseen esiin halveksunnan, saadakseen päiviini poltetta. Olisin voinut syntyä valkein silmin kuin tämä siloisten mäntyjen metsä, ja kuitenkin minut herättää tulivuoren tuhka puutarhan apiloilla. Ja kuitenkin äiti repii päästään hiustukkoja ja viskoo ne takkaan. Päivä alkaa, olen vauva ja äiti istuu selin laiskanlinnassaan ja nyyhkii. Herään tyttöiässä, ulkona laventelit ja sisällä äiti, hiuksensa hiilloksessa. Joka paikassa on pilvenriekaleita, valkeita ja matalia, korkeita ja haituvaisia, tummia ja puolinaisia. Istun klitoriksellani ja kuvittelen itselleni elämän pilvissä. Vatkaan ja värisen, hiplaan itseäni morfiinisormillani, ja hetken kaikki on hyvin. Käsi sisässäni on tuhat kertaa hänen kasvonsa sisässäni, jos nyt kasvot voi sisäistää, jos nyt kasvot nyt voi sulloa häpyyn. Tuon pienen hetken ruoho on ruohoa ja voin kirmata laitumella. Tuhansista tavoista olla olemassa minun osakseni tuli tämä. En tunnista ketään, ja epätoivon iskiessä asun missä hyvänsä. Äiti on lakannut itkemästä, seison jo omillani, osaan puhua, käytämme jo samoja vaatteita. Tahdon hänen palaavan, ennusteista, vastoinkäymisistä huolimatta. Tahdon hänen silmiensä repivän minut mullasta ja tahdon kurkistaa puiden latvoihin. Pääni tekee käännöksen. Minun pääni tekee vapaapudotuksen ja upotuksen. Äkkiä minulla on vainajan ääni. Kylpyammeessa lojuvan narkomaanin turvonneet kasvot. Kiviseen rotkoon heittäytyjän eeppinen ruumis. Äkkiä huomaan että on keskipäivä ja jänisten siniset silmät kiiluvat kylminä, kiiruhdan syömään, mutta on myöhäistä. Ryhdyn rukoilemaan vai olenkohan rakastunut. Pyydän häntä sylkemään päälleni, läimimään kasvoni verille. Jään tuijottamaan häntä. En ole hullu, riivattu vain, vastaus on aina sama. Minulla on tylsää, äiti. Minun aivoni ovat koiparvi lasipurkissa ja ne tukehtuvat.

Kuva: Rosamaría Bolom

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s