Zoila Forss

Zoila Forss (Peru – Suomi) Valikoima julkaisemattomia runoja Käännös: Zoila Forss Nämä kaksi runoa kuuluvat toiseen runokokoelmaani. Ne syntyivät espanjaksi ilman erityistä tarkoitusta olla käännettyjä. Silti vahvasti monikielinen ilmapiiri ja aika, jossa olen, saivat minut tekemään käännökset. Saadakseni suomenkielisen version valmiiksi minun piti “uudelleenkirjoittaa” teksti, lausua ja jopa laulaa sitä, ja sulkeltaa suomen kielioppiin, yhdessä mieheni, oikolukijani kanssa. Päättäminen monien vaihtoehtojen välillä ja nauttiminen uuden suomenkielen rakenteesta olivat avaintekijöitä. Englanninkielisessä versiossa luotin Anne Ketolaan, joka osasi vertailla suomen- ja espanjakielisiä versioita. Kiitos hänen tarkkojen kommenttien ja varmojen päätösten, toinen runokokoelma, tällä kertaa kolmekielinen, valmistui.

[Español [English]

  Ristinolla Isä, joka olet kaikkialla seisomatta missään, sidon katseesi tälle kolme kertaa kolme laudalle. Kolme paperista kertaa kolme musteesta. Pelatkaamme anteeksiannosta. Tänään ei ole pakenemista. Revontuli on bumerangi, joka pakeni meiltä eilen, ja nyrkkiini saapuu kun veto auringon kanssa on voitettu. Toimikoon tämän päivälehden reuna neliönä. Ottakoon yhdeksän laatikkoa vastaan sinun tahtosi renkaat ja yksinäisyyteni rastit. Me pelaamme anteeksiannosta, siitä, joka painaa taskussani, siitä, joka häiritsee kengässäsi. Kaksi ulottuvuutta, vanhan paperin makuisia, eivät tule merkitsemään pelin loppua. Ole selviytyvä tähkä kuohuvassa sateessa. Tulen olemaan rautayrtin kukka auringon kostossa. Sanon sinulle, unohduksen magma ei osaa sulattaa meitä. Isä, koti laulaa olevansa vapaa olematta sitä ja sen rintaa kynnän tehdäkseni tilaa siemenelle, vielä nimettömälle. Kolme kerta kolme lauta ympyrä rastista. Savurenkaat pakenevat suustasi ja etusormeni mylly nappaa niitä. Muste ja paperi ilman aselepoa ja tekosyytä.
  Jospa se on sama Kytkettyjä rakkaudella, lomitettuja vihalla. Merimieheni, ajat karille tai luovit. Jospa se on sama. Sokeroitu sokeus, herkullinen kuurous. Astmaattinen elämä puhaltaa, tuntematon kuolema kärventää. Jospa se on sama. Solmittuja ollaksemme solmimattomia, rakkaudesta kuolleet samassa haudassa. Vailla hautakiveä, mutta kera muistin. Syntyneet konttaamalla tai tönäisemällä. Jospa se on sama. Olen läimäyttänyt sinulta rannan pois, ja kateudesta varastan jaloiltasi kaiken piilotetun hiekan. Ja tylsyydestä annan torsosi kylmetä. Jospa se on sama. Olemme keskeytetty konsertti. Sitar ja viulu, kitara ja laatikkorumpu, halveksunnasta eristäytyneet, tekosyystä yhdistyneet. Jospa se on sama. Olemme keskeytetty suunnitelma tuntemattoman rykmentin vuoksi. Oli vuoroni olla poissaoleva valtameri, oli vuorosi olla eksynyt merimies. Jospa se on sama. Olen kuolleen rakkauden meri suljetussa suussasi. Ja sen valkoiset sotilaasi valtaavat minut, likaavat ärjyntäni, haalistavat voihkinasi. Jospa se on sama. Sipulin suolavesi, veitsiesi putous on avannut silmäni, ja aidannut rautalangalla sinun. Jospa se on sama.