Zoila Forss (Peru – Suomi)
Valikoima julkaisemattomia runoja
Käännös: Zoila Forss
Nämä kaksi runoa kuuluvat toiseen runokokoelmaani. Ne syntyivät espanjaksi ilman erityistä tarkoitusta olla käännettyjä. Silti vahvasti monikielinen ilmapiiri ja aika, jossa olen, saivat minut tekemään käännökset.
Saadakseni suomenkielisen version valmiiksi minun piti “uudelleenkirjoittaa” teksti, lausua ja jopa laulaa sitä, ja sulkeltaa suomen kielioppiin, yhdessä mieheni, oikolukijani kanssa. Päättäminen monien vaihtoehtojen välillä ja nauttiminen uuden suomenkielen rakenteesta olivat avaintekijöitä.
Englanninkielisessä versiossa luotin Anne Ketolaan, joka osasi vertailla suomen- ja espanjakielisiä versioita. Kiitos hänen tarkkojen kommenttien ja varmojen päätösten, toinen runokokoelma, tällä kertaa kolmekielinen, valmistui.
Ristinolla
Isä,
joka olet kaikkialla seisomatta missään,
sidon katseesi
tälle kolme kertaa kolme laudalle.
Kolme paperista kertaa kolme musteesta.
Pelatkaamme anteeksiannosta.
Tänään ei ole pakenemista.
Revontuli on bumerangi,
joka pakeni meiltä eilen,
ja nyrkkiini saapuu
kun veto auringon kanssa on voitettu.
Toimikoon tämän päivälehden reuna neliönä.
Ottakoon yhdeksän laatikkoa vastaan
sinun tahtosi renkaat
ja yksinäisyyteni rastit.
Me pelaamme anteeksiannosta,
siitä, joka painaa taskussani,
siitä, joka häiritsee kengässäsi.
Kaksi ulottuvuutta, vanhan paperin makuisia,
eivät tule merkitsemään pelin loppua.
Ole selviytyvä tähkä
kuohuvassa sateessa.
Tulen olemaan rautayrtin kukka
auringon kostossa.
Sanon sinulle,
unohduksen magma
ei osaa sulattaa meitä.
Isä,
koti laulaa olevansa vapaa olematta sitä
ja sen rintaa kynnän
tehdäkseni tilaa siemenelle,
vielä nimettömälle.
Kolme kerta kolme lauta
ympyrä rastista.
Savurenkaat pakenevat suustasi
ja etusormeni mylly nappaa niitä.
Muste ja paperi
ilman aselepoa ja tekosyytä.
Jospa se on sama
Kytkettyjä rakkaudella,
lomitettuja vihalla.
Merimieheni,
ajat karille tai luovit.
Jospa se on sama.
Sokeroitu sokeus,
herkullinen kuurous.
Astmaattinen elämä puhaltaa,
tuntematon kuolema kärventää.
Jospa se on sama.
Solmittuja ollaksemme solmimattomia,
rakkaudesta kuolleet samassa haudassa.
Vailla hautakiveä, mutta kera muistin.
Syntyneet konttaamalla tai tönäisemällä.
Jospa se on sama.
Olen läimäyttänyt sinulta rannan pois,
ja kateudesta
varastan jaloiltasi kaiken piilotetun hiekan.
Ja tylsyydestä
annan torsosi kylmetä.
Jospa se on sama.
Olemme keskeytetty konsertti.
Sitar ja viulu, kitara ja laatikkorumpu,
halveksunnasta eristäytyneet,
tekosyystä yhdistyneet.
Jospa se on sama.
Olemme keskeytetty suunnitelma
tuntemattoman rykmentin vuoksi.
Oli vuoroni olla poissaoleva valtameri,
oli vuorosi olla eksynyt merimies.
Jospa se on sama.
Olen kuolleen rakkauden meri suljetussa suussasi.
Ja sen valkoiset sotilaasi valtaavat minut,
likaavat ärjyntäni,
haalistavat voihkinasi.
Jospa se on sama.
Sipulin suolavesi,
veitsiesi putous
on avannut silmäni,
ja aidannut rautalangalla sinun.
Jospa se on sama.
Sivuvalo Platform 