Lo más bello que he hecho en la vida


Lucía Pi Cholula

Suomennos: Sofía Sandqvist

( español )


Synopsis

Kehon yksityisyydestä lähtien Lucía Pi Cholulan essee tutkiskelee poliittisen taistelun lävistämiä yleismaailmallisia aiheita. ”Lo más bello que hice en la vida” selvittää Raúl Castron asemaa 50- ja 60-luvun vallankumouksellisessa dynamiikassa ja kertoo monista historian vaiheista ja ironisuuksista. Raúl Castron ollessa lapsi Fulgencio Batista otti hänet käsivarsilleen ja nosti ilmaan eräässä koulutapahtumassa – diktaattori, joka syöstiin vallasta vuosikymmeniä myöhemmin saman pojan avustuksella. Nuorena sissinä veljensä Fidelin alaisuudessa Raúl tasoitteli tietä maanpaossa ja tutustui ensimmäisenä heistä kahdesta Kuuban vallankumouksen toiseen alullepanijaan: Ernesto Guevara de la Sernaan. Vastoin sotilaallista (ja castrolaista) epiikkaa, joka ympäröi edellä mainittuja henkilöitä, Lucía Pi Cholula analysoi Raúl Castron varsin hienotunteista työtä ja löytää käänteitä, joita historian kirjat eivät pysty selittämään: intiimejä ja yksityisiä päätöksiä, jotka asettavat vastakkain ihmiselämän ja poliittisen symbolin.

Tämä teksti julkaistiin Revista de la Universidad de México -tiedelehdessä (ss. 850-851, Nueva época, heinäkuu-elokuu, 2019). Saatavilla osoitteessa: https://www.revistadelauniversidad.mx/articles/b188979a-b944-4be6-a802-ba6ee27f16d7/lo-mas-bello-que-hice-en-la-vida.

Lo más bello que hice en la vida

Hän on tehnyt töitä vallankumouksen eteen neljänkymmenyhdeksän vuoden ajan, asettanut itsensä alttiiksi, ollut uskollinen vallankumouksellisille periaatteille ja hallitukselle sekä ennen kaikkea hän on ollut veljensä Fidelin rinnalla koko ajan niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Nyt on hänen vuoronsa, mutta Raúl ei halua. Kuuban kansalliskokouksen edessä hän tekee erikoisen pyynnön näyttäen pieneltä lapselta, joka pyytää vanhemmiltaan lupaa mennä ulos veljensä kanssa: saada jatkossakin konsultoida Fideliä tärkeimpien asioiden hoidossa. ”Fidel on Fidel, kaikki me sen tiedämme. Fidel on korvaamaton”, Raúl julistaa. Ja minä kuvittelen hänen sanovan mielessään: ”Minä en ole Fidel, en halua olla hän”. Vakuuttuneena vallankumouksen kehityksestä, seisten aina armeijan ylipäällikön takana, Raúl toimii kansannousun puolestapuhujana. Ympäristössä, jossa vallitsee kunnianhimo, on vaikea käsittää sen kaltaisen henkilön olemassaoloa; todellisuudessa, jossa löyhkää valta ja jossa oman edun tavoittelu tuhoaa yleisen hyvinvoinnin, sivuhenkilöt kuten Raúl Castro ovat symboleita epäonnistumiselle. Veljensä suuruuden varjossa, voisiko Raúl edustaa viimeisintä vallankumouksellista kehitysastetta? Vaikka nopeasti katsottuna se vaikuttaa mahdottomalta ajatukselta, vaikka aineelliset edellytykset vaativat johtajaa, lopullinen päätepiste vallankumoukselle ei voi olla riippuvainen yhdestä ainoasta ihmisestä, vaan köyhälistön kansanvallasta. Todellinen vallankumouksellinen ei pyri saamaan valtaa itselleen, vaan kaikille. Raúl Castron kaltaisesta henkilöstä voi kehitellä loputtomia spekulaatioita: hiljainen, ujo, seisoi aina veljensä takana, voisiko hän olla vallankumouksen todellinen johtohahmo? Voisiko Raúl olla kaiken takana? Joskus selitykset ovat paljon yksinkertaisempia tai ne löytyvät vain jostain muualta. Joskus se, mikä todellisuudessa on ihmiselle tärkeää, on jotain aivan muuta. Kun Raúl meni naimisiin Vilma Espínin, suurenmoisen naistaistelijan kanssa, hän kirjoitti sen olleen ”parasta ja kauneinta, mitä olen koskaan tehnyt elämäni aikana”; Vilman kanssa naimisiinmenokin oli vallankumouksellista. 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s