Relato de origen


Diego Olavarría

( español )

Suomennos: Sofia Sandqvist


El paralelo etíope
 (Meksiko: FETA, 2015)

“[Kirja, joka] jättää taakseen kaikenlaiset pyrkimykset olla parempi tai kilpailla Afrikan maaosaa edustavien keisarillisten ja kolonialismin jälkeisten perinteiden kanssa. [Olavarrían Etiopia] esiintyy epätavallisessa kompleksisuudessa, sillä kertoja paljastaa maassa vallitsevan jännityksen nykyajan ja historiallisen imperialismin välillä ja kirjailijan aina niin mutkikkaalla subjektiivisuudella.”

Ignacio Sánchez Prado, 2018

Ote

Relato de Origen

Jos kysytään mormoneilta, Jumala syntyi Salt Lake Cityssä. Tarkemmin sanottuna Temple Squarella. Aukion yhdestä nurkasta kohoaa obeliski, joka merkitsee koko tunnetun maailmankaikkeuden keskuksen. Se on maailman symbolinen ydin – maailmannapa, jossa kaikki syntyy. Mormonitemppeli on jättiläismäinen graniittimöhkäle, goottilainen muistomerkki tieteiskirjallisuudesta. Se näyttää quinceañerankermakakulta tai Disneyn linnalta. Kultainen enkeli julistaa torvi kädessä maailmanloppua temppelin korkeimmassa kohdassa: mormonikirkon virallinen nimi on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Maailmanloppu saapuu minä hetkenä hyvänsä, ja mormonit ovat siihen valmiita. 

Utah ei muistuta meidän planeettaamme: jään peittämät Kalliovuoret, karmiininpunaiset aavikot, suolajärvet, rikin viiltämät haavat. Veriset laaksot, jotka ovat kuivia tai lumen peittämiä seitsemän kuukautta vuodesta, mutta jotka muuttuvat keväisin jäidenlähdön myötä vehreiksi niityiksi. Utah on juuri sellainen paikka, jossa profeetta voi tuntea olonsa niin hyväksi, että uskonnon perustamisen sijaan hän perustaakin kokonaisen sivilisaation. Paikoitusalueiden, moottoriteiden ja kauppakeskuksien Jerusalemin. 

Elämäntarinani ei ala Utahista. Asiakirjat eivät jätä mitään epäselväksi: synnyin Metropolitano-sairaalassa, Tlaxcala-kadulla, Méxicossa eräänä torstaipäivänä 10. toukokuuta. Synnyin äitienpäivänä, päivänä, jonka vuoksi olen tuomittu juhlimaan elämäni syntymäpäivät hyvin pienimuotoisesti. Synnyin sairaalassa, jossa ei ole juurikaan erottavia piirteitä: neljän geometrisen ja merkityksettömän rakennuksen kokonaisuudessa. Paikka on viiden korttelin päässä asunnostani, ja kuljen sen ohi useita kertoja viikossa. Joskus menen sisälle asti, josta löytyy loisteputkivalojen ja lattioiden desinfiointiaineen hajun täyttämä tila. En koskaan tunne yhtään mitään siinä paikassa. Ehkä en tunne mitään, koska en muista mitään; muistoni alkavat Utahista. 

*

Vieraaseen maahan saapuminen tuntuu luultavasti samalta kuin syntyminen. Ajelehtia tunteja välineellä, joka kulkee läpi tiheän käsittämättömän pimeyden, välineellä, jota ohjaa vieras lentäjä. Olla olemassa, huolina vain ajelehtiminen ja se, että sinua ruokittaisiin. Koskettaa myöhemmin maaperää. Avata silmät, kuulla ääniä, joita et ymmärrä. Herätä, syntyä. Ei olla olemassa ja yhtäkkiä olla lihaa. Olen yllättynyt siitä, että saapuessani Salt Lake Cityyn en tunnista yhtikäs mitään. On yö, lämpömittari näyttää nollaa, ja matkalla lentokentältä kaupunkiin taksi kulkee suuria valtakatuja pitkin, jotka ovat yhtä leveitä kuin Pariisin puistokadut. Etiopialainen taksikuski kertoo minulle teiden olevan suunnattoman kokoisia, koska Brigham Young, järjestysnumeroltaan toinen profeetta määräsi niin. Jotkut mormoneista uskovat Youngin nähneen näyn vuonna 1847 Salt Lake Citystä ja siitä, miten jonain päivänä siellä olisi autoja. ”Kiitos enteen, tässä kaupungissa ei ole liikenneruuhkia”, kuljettaja sanoo minulle. Ne vähäiset jalankulkijat, jotka ylittävät teitä, heiluttelevat neonvärisiä lippuja välttääkseen auton alle jäämisen. 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s