Kuva: Rosamaría Bolom
Daniel Bencomo
Käännös: Emmi Ketonen
EI OLE TIEDOSSA MIKSI TÄMÄ KAUPUNKI HYLÄTTIIN
ja toisaalta, yhtä syrjässä tai syrjemmässä,
paljaspäinen kotka kapuaa ylös valtimoa
ruumiissa sen joka vakuuttaa
ei sanoneensa koskaan elämässään ruumiissaan
vakuuttaa koskaan elämässään ei koskaan
myrskyn maaperää tai sommitelmaa
muistikatkoksissa jotka punovat yhteen
äärettömästi keinoja muuntaa muistoja toisiksi
eläinten punos imeyttää ääntä
pysyäkseen valppaana massatuotannosta
ja keskittyäkseen aloihin jotka sikiävät
sieniä kuin hohtaen ja elämän toista lauseoppia
puut lävistävät käytävän ja hajottavat sen
jänteiksi, monoliiteiksi, fission hiukkasiksi
tai silkaksi kromosomien sekasorroksi
niiden paetessa sikin sokin vieriviin karhunvatukoihin
koska kosmeettisilla kokeilla on hauntologisia vaikutuksia
emme tiedä sitä ohittaessamme toisen korttelin
keinoälyn ja kuolleiden kielten joutomaan
joku riisti haudoista kultaiset aarteet,
kullan joka oli panttina sanoista, kokoamattomista singoista
sotilasliivit unohtuivat pienimpiin tankkeihin:
kotikutoisina, vajonneina digitaalisen filtterin meripihkaan
ja nyt meille veistellään merkintöjä
muinaisesta lineaari-B:stä ja sen hermosoluräjähdyksestä:
toisin kuin laulu, kirjoitus
syntyi kiinnittämään vallitsevia tilejä ja esineitä
mitä kaupungista joka nimeää itsensä kohti taivasta
säilötään huomispäivän metallihaavaan
älyhuumetehtaita siellä missä valo roihuaa roska-astioissa
maquilatehtaita kehoista jotka voisivat seksuoitua
politisoitua vapain ehdoin
hylättyinä
joissa jopa sinä
jopa me ovat menettäneet kasvonsa
koska eivät kyenneet mukautumaan
toisen verouudistuksen lohkomiin syrjiin
halkoivat kaupunkia kuin salamat
kunnes liuottivat sen sisältäpäin
rasvakerroksen huimaaviin nolliin ja ykkösiin
kuin digitaalisten aaveiden joukkio
laiduntaisi siellä missä todella kerran, ei kertaakaan
Sivuvalo Platform 